Tuottajien sääriskit kasvaneet tuntuvasti

Biotalous on noussut maailmalaajuisesti entistäkin merkittävämpään asemaan. Ruuan ja puun tuottaminen ovat olleet aina avainaloja, mutta nyt niiden merkitystä nostaa myös ilmasto- ja energiapolitiikka.

Yhteiskunnan asettamat odotukset biotaloutta kohtaan ovat suuret, ja samalla ovat myös vaatimukset kasvaneet. Ruokaa pitäisi tuottaa mahdollisimman tehokkaasti ja edullisesti, mutta toisaalta yhä tiukkenevien normien mukaisesti.

Samanlaiset odotukset kohdistuvat myös metsiin. Puuta pitäisi tuottaa ja samaan aikaan metsiä pitäisi suojella tiukasti yhä enemmän. Kiistely siitä, millainen hiilensitoja metsä on, jakaa asiantuntijoidenkin mielipiteet.

Tuottajien asemaa biotalousbuumi ei ole merkittävästi parantanut. Viljelijän ruuasta saama tuottajahinta on reaalisesti laskenut vuosia. Tuottajien neuvotteluasema kaupan ja teollisuuden kanssa on heikko.

Sama tilanne on puukaupassa. Puusta saatava kantohinta ei ole seurannut muun yhteiskunnan kehityksen mukana. Meneillään olevat kartellikäräjät nostavat esiin puunmyyjän heikon aseman metsäyhtiöiden suuntaan.

Alkutuottajan heikentyneestä asemasta huolimatta vastuut ovat kasvaneet. Erilaisten lisääntyvien vaatimusten ristitulessa tuottajat on jätetty yksin kantamaan riskit. Esimerkiksi tuottajien sääriskit ovat kasvaneet tuntuvasti.

Viime vuoden alusta lähtien valtio ei ole enää korvannut satovahinkoja, vaan riskit kuivuudesta, sateista, tulvista ja myrskyistä ovat siirtyneet viljelijöiden vastattaviksi. Vakuutusyhtiöt toki tarjoavat satovahinkovakuutuksia osana maatalouden vakuutuspakettia, mutta niiden suosio ei ainakaan ensimmäisenä vuotena ole ollut kovin suurta.

On ymmärrettävää, että satovahinkovakuutuksia on otettu vähän, koska asia on uusi eikä kokemuksia vakuutusten toimivuudesta vielä ole. Myös kustannukset arveluttavat.

Toisin on metsävakuutusten osalta. Niitä on ollut markkinoilla jo vuosikymmeniä. Tästä huolimatta yksityismetsistä on vakuutettu vain vajaa puolet, vaikka valtiolta voi saada korvausta vain hirvivahingoista.

Metsiä vakuutettiin aikanaan vain metsäpalojen varalta. Nykyisin metsävakuutusten kirjo on paljon laajempi. Metsän voi vakuuttaa palo-, myrsky-, myyrä- ja hyönteisvahinkojen lisäksi myös lumi-, tulva- ja sienivahinkojen sekä varkauksien ja vahingontekojen varalta.

Sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen näkyy siinä, että lähivuosina noin 80 prosenttia metsävahinkokorvauksista on maksettu myrskyvahingoista. Näin oli esimerkiksi vuosina 2012 ja 2014. Vuonna 2009 noin 80 prosenttia vakuutuskorvauksista maksettiin myyrätuhoista. (Aarre 26.11.2015)

Myrskytuhojen lisääntyminen näkyy myös metsävakuutusten hinnoissa. Vakuutusten hinnat ovat viime vuosina nousseet reippaasti. Vuositasolla korotukset ovat olleet jopa 15 prosenttia.

LähiTapiolan maa- ja metsäasiakkuuksista vastaava johtaja Petri Pitkänen perustelee hintojen korotuksia sillä, että muutamina vuosina myrskyvahinkojen korvausmenot ovat ylittäneet maksutulot moninkertaisesti. Lisääntyneet myrskyt ovat toisaalta Pitkäsen mielestä syy siihen, miksi vakuutukset pitäisi hoitaa kuntoon. (MT 27.3.)

Omaisuuden vakuuttaminen on tärkeää, mutta samalla pitää muistaa, mistä lisääntyneet vahingot johtuvat. Sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen katsotaan johtuvan hiilidioksidipäästöjen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta.

Onko oikein, että viljelijät ja metsänomistajat joutuvat kantamaan yksin riskin ilmastonmuutoksen aiheuttamista vahingoista? Laskun lähettämisen sijaan heidät pitäisi palkita hiilensidonnasta.

Perustellusti voi kysyä, pitäisikö päästöjen aiheuttajien myös osallistua aiheuttamiensa riskien kantamiseen? Yhteisvastuun voi aloittaa poistamalla satovahinko- ja metsävakuutuksilta 24 prosentin vakuutusmaksuvero.