Ahtisaaren puheista diplomatia kaukana

Presidentti Martti Ahtisaari on luonut näyttävän uran kansainvälisessä diplomatiassa. Vuonna 2008 hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto yli 30-vuotisesta urasta rauhanvälittäjänä. Palkinnon perusteluissa todettiin, että Ahtisaari ansaitsee palkinnon työstään rauhan ja sovinnon puolesta.

Tiistaina Ahtisaari julkaisi yhdessä diplomaatti, ministeri Jaakko Iloniemen ja emerituspäätoimittaja Tapani Ruokasen kanssa kirjan Miten tästä eteenpäin.

Kirja perustuu kirjoittajien välisiin keskusteluihin maailmanpolitiikasta ja Suomen tulevaisuudesta. Kirjassa Ahtisaari unohtaa diplomatian arvioidessaan suorasukaisesti entistä puoluettaan SDP:tä ja ammattiyhdistysliikettä. Oman osansa saavat myös Venäjä ja Suomen Nato-jäsenyyden vitkuttelu.

Ahtisaaren myönteinen suhtautuminen Suomen Nato-jäsenyyteen ei ole uusi asia. Hänen mielestään Suomen pitää mennä Natoon ennen Ruotsia, koska Ruotsikin tekee sen jossain vaiheessa. Hänen mukaansa suomalaisia johdetaan harhaan puolueettomuushöpinällä, joiden mukaan Suomi on sotilasliittoihin kuulumaton puolueeton maa. Ahtisaaren mielestä Suomi on läntinen demokratia eikä mikään puolueeton maa.

Kirjan kirjoittajat ovat yksimielisiä, että kansanäänestyksen järjestäminen Suomen Nato-jäsenyydestä on turhaa. Kansaäänestyksen järjestäminen Natosta olisi poliittisen johdon pelkuruutta. Ahtisaaren mielestä kansanäänestykset pitäisi kieltää muutenkin muualla paitsi Sveitsissä.

Venäjän toiminta Ukrainassa ja Krimillä olivat Ahtisaaren mielestä heikkouden osoitus, koska Venäjän piti käyttää laittomia, kansainvälisesti tuomittavia keinoja. Kirjoittajien mukaan Suomessa on joillekin jäänyt suhtautumisessa Venäjään yya-vaihde päälle.

Vaikka Ahtisaari totesi kirjanjulkistamistilaisuudessa, että hän koettaa olla puuttumatta Suomen sisäpolitiikkaan, saavat erityisesti vasemmistopuolueet ja ammattiyhdistysliike kirjassa sapiskaa.

SDP ja ammattiyhdistysliike edustavat Ahtisaarelle pysähtyneisyyden aikaa. Hänen mielestään on käsittämätöntä, että SDP ja ammattiyhdistysliike ovat romuttamassa hyvinvointiyhteiskuntaa. SDP on antanut ammattiyhdistysliikkeen kaapata vallan. Ahtisaari ihmetteleekin, miten tuommoista porukkaa voisi äänestää.

Ahtisaaren mukaan jääräpäinen sitoutuminen työehtosopimusten mukaisiin palkkoihin ja yleissitovuuteen on ongelmallista eikä Suomessa vieläkään ymmärretä, että kaupankäynti on muuttunut globalisaation seurauksena täysin. Nykyistä työmarkkinakeskustelua katsellessa Ahtisaaresta tuntuu, että olemme melkein itsemurhatiellä.

Ahtisaari esittää kirjassa työehtosopimusten mukaisten palkkojen alittamista ainakin maahanmuuttajien osalta. Hän myös pohtii, voitaisiinko ihmisille asettaa jonkinlainen työvelvoite ehdoksi sosiaaliturvalle.

Nykyinen hallituskaan ei saa Ahtisaarelta kiitosta. Hän kysyy, mistä löytyy hallitus, joka lähtee ajamaan alas etuuksia, joihin ei ole varaa.

Ahtisaari on oikeassa, että ammattiyhdistysliikkeellä on paljon poliittista valtaa. Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus joutui perääntymään monista tavoitteistaan, koska ammattiyhdistysliike uhkasi lakoilla. Kilpailukykysopimuksen tuskainen synnytys osoitti, miten vaikeaa Suomessa on saada uudistuksia aikaan.

Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen työllisyysryhmä ei saanut minkäänlaista esitystä aikaiseksi. Esityksen sijaan hallitusta muistutettiin niistä asioista, mitä ainakaan ei saa tehdä.

Monet asiantuntijat ovat patistaneet Suomea tekemään rakenteellisia muutoksia ja edistämään työelämän joustoja. Tästä huolimatta Ahtisaaren pohdintoja voi pitää radikaaleina. Jos maan hallitus esittäisi samanlaisia toimenpiteitä, tarvittaisiin taitavaa sovittelijaa lakkojen välttämiseksi.