Säädösviidakkoon saatava selkeys

Suomen EU-jäsenyyden myötä suomalaisesta maatalouspolitiikasta tuli osa EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa. Sen jälkeen vain muutos on ollut pysyvää, koska politiikan sisältöä on useaan kertaan muutettu.

Vaikka viljelijöiden kohtaama byrokratia on jo aikoja sitten paisunut kohtuuttomaksi, on byrokratiaa tullut lisää jokaisen uudistuksen myötä. Sekään ei riitä, että pyrkii täyttämään kaikki hallinnon vaatimat hakemukset ja selvitykset mahdollisimman hyvin. Tahattomasta pienestä virheestä saattaa seurata tukien leikkauksia ja kohtuuttomat taloudelliset menestykset.

Viime aikoina on keskusteltu paljon täydentävistä ehdoista. Keskustelun aloitti maanviljelijä Heikki Peltola. Hän halusi virkamiehiltä vastauksia siihen, miksi tukiehtoja on Suomessa tämän vuoden alussa kiristetty. Peltolan mukaan hänen EU-komissiolta saamansa vastauksen mukaan komissio ei näitä kiristyksiä ole vaatinut. (MT 18.1.)

Peltolan mukaan täydentävät ehdot ovat pahin uhka Suomen kotieläintaloudelle.

Täydentävissä ehdoissa asetetaan vaatimuksia ympäristöstä ja eläinten hyvinvoinnista huolehtimiselle.

Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikön Jaana Husu-Kallion mukaan täydentävien ehtojen muutokset tulevat EU:sta. Hän muistutti, että muutokset perustuvat komission Suomessa tekemiin tarkastuksiin ja niiden tuloksiin. Niillä on Husu-Kallion mukaan ratkaiseva merkitys tässä asiassa. (MT 25.1.)

Komission valvonnan seurauksena kotimaista valvontaa on pitänyt lisätä. Eviran ylitarkastajan Taina Mikkosen mukaan valvontaa on lisätty, koska Suomi ei ole komission näkökulmasta täyttänyt edes nykyvaatimuksia.

Husu-Kallion mukaan täydentävien ehtojen EU-säännösten mukaan ehtojen laiminlyöminen aiheuttaa lähes kaikkien viljelijätukien vähennyksen. Maa- ja metsätalousministeriön mielestä tämä säännös on ongelma ja seuraamukset kohtuuttoman suuria.

Suomi on esittänyt komissiolle seuraamusten kohtuullistamista ja kohdistamista niihin tukiin, joissa on todettu ongelmia.

Erilaisten sääntöjen suuren märän lisäksi ongelmana on niiden epämääräisyys ja siitä johtuvat erilaiset tulkinnat. Tulkintaeroja on myös EU-maiden välillä. Vaikka ehtojen taustalla ovat EU:n direktiivit, maakohtaiset säädökset ja niiden tulkinnat määrittelevät yksityiskohdat.

MTK:n asiantuntijan Leena Suojala mukaan virkamiesten tulkinnat ovatkin vaikein ongelma, koska heillä on valta arvioida eläinten hyvinvointia. Käytännöissä on eroja, vaikka ohjeita on yritetty tehdä. (MT 25.1.)

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton (MTK) johtokunta vaati viime viikolla järkeä täydentäviin ehtoihin. Johtokunta odottaa, että hallinto panee nopeasti pystyyn työryhmän selvittämään täydentäviin ehtoihin liittyviä ongelmia. Työryhmässä pitää olla myös viljelijöitä.

MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan mukaan täydentävien ehtojen määräykset ovat paikoin liian yksityiskohtaisia, paikoin epämääräisiä. Viljelijät eivät etukäteen voi tietää, miten kukin tarkastaja niitä tulkitsee.

Sekä EU:ssa että Suomessa pyrkimyksenä on maatalouteen liittyvän byrokratian purkaminen. Hyvistä tavoitteista huolimatta tuloksia ei ole tullut. Esimerkiksi täydentävien ehtojen ohjeiden sivumäärä on kasvanut 35 sivusta 135 sivuun.

Maatalouskomissaari Phil Hogan esitteli tammikuun lopulla uusia toimia yhteisen maatalouspolitiikan muuttamiseksi. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan mukaan Hogan toivoi, että muutoksilla saataisiin lopetettua viljelijöille tuttu pelon ilmapiiri tukien ja tarkastusten ympäriltä. (MT 29.1.)

Täydentäviä ehtoja Hoganin toive ei koske, koska niiden seuraamuksiin ei ole tulossa muutoksia.

Tulivat säädökset sitten EU:sta tai kotimaasta, pitää säädösten tulkinnanvaraisuudesta päästä ensin eroon. Kysymys on viljelijöiden oikeusturvasta.