Vanhustenhoidossa desimaali ei ratkaise

Viime viikolla vietettiin vanhusten viikkoa. Viikon aikana nousi esiin hallituksen suunnitelma pienentää vanhustenhoidon hoitajamitoitusta. Pudottamalla vähimmäismitoitus nykyisestä 0,5 hoitajasta 0,4 hoitajaan vanhusta kohden haetaan kuntien menoihin 70 miljoonan euron säästöjä.

Vuonna 2013 voimaan tulleeseen vanhuspalvelulakiin kirjattu 0,5 hoitajan tarve on nykyisinkin vain suositus, koska pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus ei kirjoittanut sitä lakiin. Eduskunta kuitenkin päätti, että sitovuus lisätään lakiin, jos vuonna 2014 on yksikin yksikkö, missä 0,5 hoitajan henkilömitoitus ei toteudu.

Vaikka Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuonna 2014 joka kymmenes ympärivuorokautisen hoidon yksikkö alittaa suosituksen, ei lakia ole muutettu. Vähimmäismitoituksesta on usein tullut enimmäistavoite, jonka saavuttaminen tuntuu olevan vaikeaa.

Hallituksen suunnitelmat alentaa vähimmäissuositusta on saanut hoitohenkilökunnan lisäksi oppositiopuolueet takajaloilleen, vaikka ne olivat edellisellä vaalikaudella itse päättämässä Kataisen hallituksessa nykyisestä vanhuspalvelulaista. Sekä Kataisen että Alexander Stubbin hallituksissa SDP:llä oli sekä peruspalveluministerin että valtiovarainministerin salkut.

Nykyisistä hallituspuolueista keskusta ja perussuomalaiset olivat oppositiossa vanhuspalvelulakia säädettäessä. Silloin ne arvostelivat ankarasti lakia ja hallituksen suunnitelmia toteuttaa säästöjä vanhusten laitoshoitoon. Nyt osat ovat vaihtuneet, mutta kiista jatkuu.

On aivan selvä asia, että kaikilla on oikeus hyvään hoitoon ja turvaan sekä arvokkaaseen vanhuuteen. Ongelman ydin ei ole kaavamainen hoitajamäärän mitoitus, sillä hoidon ja hoivan tarve ei ole kaikissa tapauksissa sama. Esimerkiksi erilaisten muistisairauksien hoidon kannalta on sama onko mitoitus 0,5 tai 0,4, koska kumpikaan määrä ei käytännössä riitä edes välttävään hoitoon.

Henkilömitoitusta laskettaessa desimaaleja tärkeämpää on muun muassa se, mihin hoitohenkilökunnan aika kuluu. Paljonko työajasta menee esimerkiksi byrokratian pyörittämiseen?

Suomen lähi- ja perushoitajaliiton Superin puheenjohtajan Silja Paavolan mukaan hoitajien työtehtäviin kuuluu monin paikoin myös avustavia tehtäviä, esimerkiksi siivous, ruuanlaitto ja pyykinpesu (MT 3.10.).

Desimaaleista puhuminen olisi turhaa, jos nykyistä vanhuspalvelulakia noudatettaisiin.

Lain mukaan: "Toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, koulutus ja tehtävärakenne vastaavat toimintayksikön palveluja saavien iäkkäiden henkilöiden määrää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta, ja joka turvaa heille laadukkaat palvelut.

Jos toimintayksikön tiloissa hoidettavana olevan iäkkään henkilön toimintakyky on alentunut siten, että hän tarvitsee huolenpitoa vuorokaudenajasta riippumatta, toimintayksikössä on oltava riittävästi henkilöstöä kaikkina vuorokauden aikoina."

Paavolan mukaan hoitajat uupuvat työtaakkansa alle, koska hoitajia ei ole riittävästi. Uupuneita ovat myös monet puolisoaan kotona hoitavat omaishoitajat. Toisaalta hoitajien vähimmäismitoitus ympärivuorokautisessa kotihoidossa täyttyy kirkkaasti, koska se on yksi, mutta se on koko ajan sama henkilö.

Vastuu vanhusten hoidosta on myös kuntapäättäjillä. Valtio on asettanut minimirajan, jonka voi niin halutessaan ylittääkin. Kunnissa talous on tiukalla, mutta budjetin laatimisen yhteydessä valintoja pitää tehdä.

Eduskunnassa käytävä keskustelu vanhusten hoidosta ja sen tasosta on tärkeää. Toisiaan syyttelevien puolueiden pitää muistaa, että parin viimeisen vaalikauden aikana niillä kaikilla on ollut mahdollisuus laittaa asiat kuntoon.