Tuottajien mitta byrokratiaan täyttyi

Sadat viljelijät yhdessä MTK:n johdon kanssa olivat torstaina koolla Seinäjoella. Tuottajaväki oli kutsunut tapaamiseen maataloushallinnon johtoa maatalousministeriä myöten – tavoitteena oli saada selvyyttä ja kohtuutta yhä hankalammaksi koettuun maatalousbyrokratiaan.

Tuottajien mitta byrokratiaan alkaa olla ääriään myöten täynnä. Maatalouden säätely koetaan pikkutarkaksi, käytännöstä ja luonnosta vieraantuneeksi ja pahimmillaan nöyryyttäväksi.

Käytännössä koko EU-ajan maatalous on ollut taloudellisesti erittäin lujilla. Maatilojen määrä on tässä markkinoiden kilpajuoksussa pudonnut puoleen, ja luopumisen tahti näyttää tuoreimpien kyselyjen perusteella edelleen kiihtyvän.

Viljelijöiden kiire ja kasvava työmäärä ovat maatiloilla jo vakava jaksamiskysymys. Silti niitäkin enemmän – seitsemää kymmenestä viljelijästä – rassaa hallinnon ja byrokratian taakka (MT 3.9.).

Tilojen taloutta ja maatalouden rakennekehitystä määräävät paitsi markkinat, myös harjoitettava maatalous- ja ruokapolitiikka. Markkinat saavat velloa varsin vapaasti, mutta politiikka on aina päättäjien luomus. Sille voi ja pitää esittää vaatimuksia.

Hallinnon rasitukseen ja byrokratian määrään markkinat vaikuttavat hyvin vähän. Siksi päättäjät ovat erityisessä vastuussa tästä rasitteesta. He ovat myös ainoat, jotka voivat asialle jotakin tehdä.

Tällä hetkellä hallinnon vaatimukset vievät viljelijöiltä sen energian, joka heidän olisi välttämätöntä käyttää taisteluun ankarasti kilpailluilla markkinoilla. Tähän on välttämätöntä saada muutos.

Seinäjoen tilaisuudessa olivat esillä tutut asiat, kuten peltopinta-alojen jatkuvat muutokset, samojen asioiden toistuva selvittäminen ja tahattomista virheistä seuraavat kohtuuttomat sanktiot. Monella viljelijällä on tunne, että häntä vahditaan kuin suurtakin rikollista.

Maatalouden hallinto on suunniteltu Suomessa suurella tunnollisuudella. Kun toteutuksessa on korostunut virkavirheiden välttäminen, on samalla usein unohdettu työtään tekevän viljelijän tarpeet ja kohtuullisuus.

Kun maataloushallinto on puolustellut jonkin vaatimuksen tai valvonnan tarvetta, se on usein mennyt EU:n selän taakse – on väitetty, että näin toimitaan unionin vaatimuksesta. Kuitenkin kyse on ollut usein vain suomalaisten omasta tulkinnasta siitä, mitä EU vaatii.

Kyse ei ole mitenkään uudesta ongelmasta.

Vuosituhannen alussa maatalousministeriö kielsi hallinnon virkamiehiä neuvomasta viljelijää tukiasioissa. Pienen tappelun jälkeen kielto kumottiin ja todettiin neuvonnan kuuluvan virkavelvollisuuteen.

Hieman myöhemmin ministeriö ehti antaa asetuksen, jolla tilavalvonnat oltiin ulottamassa viljelijän kotiin, mappeihin ja tietokoneisiin. Kohun jälkeen ”tupatarkastukset” todettiin laittomiksi ja asetus kuopattiin.

Olisi hyvä, jos hallintoa voitaisiin parantaa ilman konflikteja. Kiistat kuluttavat sekä viljelijöitä että virkamiehiä.

Tuoreella maa- ja metsätalousministerillä Petteri Orpolle (kok.) jää byrokratian perkaamiseen aikaa niukalti lyhyen ministeripestin vuoksi. On silti mahdollista, että alan ulkopuolelta tuleva ministeri näkee kirkkaammin ne kohtuuttomuudet, joita hänen edeltäjiensä aikana on päässyt syntymään.

Seinäjoella Orpo lupasi viljelijöille vastauksia heidän kokemiinsa ongelmiin. Paikalla oli ministerin lupaukseen sitoutumassa myös alan kannalta keskeisten virastojen johto.

Hyvä hallinto on kansan ja sen talouden kannalta vahvuus ja kilpailukykyä edistävä tekijä. Suomessa se nähdään myös kansalaisen perusoikeutena.

Viljelijät antoivat Seinäjoella hallinnolle muistilistan oikeuksistaan. On varmaa, että he myös valvovat oikeuksiensa toteutumista.