Puolustus on pidettävä kunnossa

Parlamentaarinen seurantaryhmä esittää, että puolustusmäärärahoja nostettaisiin nykyisestä alle kolmen miljardin tasosta vuosittain 150 miljoonalla eurolla. Korotus tulisi puolustusbudjettiin asteittain vuoteen 2020 mennessä.

Maanpuolustus, kuten muutkin verovaroilla rahoitettavat toiminnot, ovat olleet viime vuosina leikkausten kohteena. Julkisia menoja menoja on karsittu kovalla kädellä kaikkialta. Myös puolustusvoimat on käynyt läpi rakenneuudistuksen, jossa toimintoja on organisoitu uudelleen.

Puolustusvoimien leikkaukset ovat näkyneet muun muassa koulutetun reservin harjoitusten vähenemisenä. Myös materiaalipuolella on puutteita, olkoonkin, että perusjärjestelmät ovat kunnossa.

Vielä jokin aika sitten puolustusbudjettiin kohdistui edelleen leikkausvaatimuksia. Ukrainan kriisi on kuitenkin muuttanut asetelmaa melkoisesti. Parlamentaarinen seurantaryhmä on nyt tullut siihen tulokseen, että kelloa on käännettävä uuteen asentoon. Lisäsäästöihin puolustuksessa ei ole enää varaa.

Turvallisuuspolitiikka kuuluu niihin aiheisiin, joista olisi hyvä vallita laaja kansallinen yhteisymmärrys. Vaikka sellaista ei enää esimerkiksi liittoutumattomuuden kohdalla olekaan, maanpuolustus on silti useimpien mielissä asia, joka pitää hoitaa. Puolustusbudjetin pitää olla ainakin sen suuruinen, että puolustus ei rapaudu.

Kun Länsi-Euroopassa alkoi Neuvostoliiton romahduksen jälkeen suuri aseidenriisunta, Suomi ei lähtenyt siihen mukaan. Suomi on kulkenut eri tietä kuin esimerkiksi Ruotsi, joka ajoi alas maavoimansa ja lakkautti asevelvollisuuden. Toisaalta Ruotsilla on edelleen erittäin suorituskykyiset ilma- ja merivoimat.

Suomessa puolustusvoimat luottavat edelleen huipputekniikan ohella laajaan koulutettuun reserviin. Meillä ei ole mitään syytä luopua asevelvollisuusarmeijasta. Sille löytyy myös kansa laaja tuki, onhan puolueista ainoastaan vihreät vaatinut asevelvollisuuden lakkauttamista.

Suomen puolustusratkaisu edellyttää kuitenkin kunnon satsauksia omaan armeijaan. Strategisena tavoitteena on estää maahantunkeutuminen. Mahdollinen hyökkääjä joutuisi maksamaan niin kovan hinnan, että hyökkäys ei kannattaisi.

Sodankäynnin uudet muodot edellyttävät lisääntyvää panostusta elektroniseen sodankäyntiin. Kybersotiin varautuminen ei välttämättä vaadi kohtuuttomia taloudellisia panostuksia, mutta kylläkin huippuluokan asiantuntemusta. Puolustussuunnittelussa joudutaan ottamaan huomioon kaikki kehittyvät sotatekniikat.

Puolustusbudjetin nostaminen voi tuntua poliittisesti vaikealta tilanteessa, jossa kaikkia muita määrärahoja leikataan. Vaikka armeija saakin lisää rahaa, pitää muistaa lähimenneisyys. Puolustuksesta on leikattu paljon ja osa siitä palautetaan nyt takaisin. Puolustuksen rapauttaminen olisi vielä kalliimpaa.

Nyt esitetyillä korotuksilla ei kateta tulevien vuosien uusia suuria asehankintoja. Suurin lasku tulee uusista torjuntahävittäjistä, jotka joudutaan hankkimaan joskus 2020-luvulla. Hankinnan hinta nousee miljardeihin. Muitakin isoja hankintoja on listalla.

Suuretkin hankinnat kyetään rahoittamaan, kun ne suunnitellaan huolellisesti. Aikoinaan Hornet-kauppa tuntui järkyttävän kalliilta, mutta tänä päivänä sitä ei enää muisteta. Ilman kunnon lentokoneita Suomen puolustuksen uskottavuus olisi paljon heikompi kuin nyt.

Kaikesta uudesta tekniikasta huolimatta armeija tarvitsee sodankäyntikykyä perinteiseen sodankäyntiin. Se tarkoittaa harjoituksia, aseita ja varusteita. Viime aikojen eurooppalaiset konfliktit ovat seuranneet pitkälti sodankäynnin vanhoja kaavoja. Klassisen maa-armeijan merkitys ei ole kadonnut mihinkään. Senkin vuoksi Suomi tekee viisaasti, kun pitää reservinsä kunnossa.