Järki vs. ohjesääntö

Tarkan ohjesäännön mukaisesti toimivalla Suomen armeijalla on kelpo ohje myös yllättäviin tilanteisiin: Kun ohjesääntö loppuu, otetaan järki käyttöön.

Ohjesäännön loppumisella tarkoitetaan tilanteita, joita ohjesääntö ei tunne, tai joissa ohjesäännön noudattaminen johtaisi järjettömyyksiin.

Armeijan kuria ja säntillisyyttä ei sellaisenaan tarvita siviilielämässä. Silti osaa säännöstöstämme tulkitaan, valvotaan ja toimeenpannaan aivan kuin järjenkäyttö olisi kokonaan unohtunut.

Viljelijöille tämä on valitettavan tuttua. Tuotantoa määräillään kalenterin ja mittanauhan avulla, vaikka määräysten noudattaminen olisi tuotannon kannalta järjetöntä tai jopa mahdotonta. Luonto ei valitettavasti tottele EU-direktiivejä eikä ministeriön asetuksia.

Viimeisen kylvöpäivän ehdottomuus tuli suurelle osalle suomalaisviljelijöitä selväksi jo ensimmäisenä EU-keväänä vuonna 1995. Märkyyden keskellä kylvettiin viljaa jopa käsin, vaikkei maa aina kantanut jalkamiestäkään.

Viime syksynä kotieläintilat tuskailivat märkien ja tulvivien peltojensa kanssa. Lantaa ei voitu levittää määräaikana, ja kun levityskeliä vihdoin olisi ollut, säännöksiin oli turha anella joustoa.

Muun muassa lannanlevitystä säätelevää kansallista nitraattiasetusta uusitaan parhaillaan. MTK on vaatinut, että asetukseen saataisiin mukaan luonnonolot ymmärtävää maalaisjärkeä.

”Lanta pitää voida levittää olosuhteiden, eikä kalenterin mukaan”, MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola sanoo (MT 22.5.). Toivottavasti maalaisjärjen vaatimus kelpaa perusteeksi myös ympäristöhallinnon virkamiehille.

Lailla ja niiden toimeenpanolla on suuri vaikutus siihen, kuinka houkuttelevaa tuotannollinen toiminta yrittäjille on. Tämä ei koske ainoastaan maataloutta.

Suomen olisi pakko kyetä rohkaisemaan kotimaista tuotantoa ja yrittäjyyttä. Maalaisjärkeä tarvittaisiin muuallakin kuin lannanlevityksessä.