Edessä pettymysten viikot
Kokoomusjohtaja Petteri Orpo arveli keskiviikkona hallitusohjelmatyön edenneen puoleen väliin. Näin voi olla. Samalla on hyvä havaita, että hallituksen muodostamisen toinen puoli on varmasti ensimmäistä puoliaikaa työläämpää. Edessä ovat pettymysten päivät, kun ennen vaaleja annetut lupaukset laimentuvat silmissä hallitusohjelmaksi, jossa oman puolueen kädenjälkeä eivät omatkaan kannattajat enää erota.Vanhan sanonnan mukaan yhteistyö on sinänsä hyvästä, mutta huomattavasti vaikeampaa kuin tavallinen työ. Tämän havaitsee nyt moni perussuomalainen, jos puolue hallitukseen lopulta yltää.
Bensiinin hinta ei putoa hetkessä. Puolue joutuu myöntymään ympäristötekoihin, joita tähän asti on tiukasti vastustanut eikä maahanmuuttoakaan hillitä ihan sillä tavalla, kun kriittisimmät perussuomalaiset ovat toivoneet.
Erityisesti maaseudulla seurataan tarkasti perussuomalaisten lupausten lunastamista maatalouspolitiikan osalta. Hallitusneuvotteluiden maatalouspöytää vetävä toisen kauden kansanedustaja Jenna Simula (ps.) on pystynyt teknisesti pitämään neuvottelut sopuisina, mutta uusia avauksia ei ole näköpiirissä.
Kymmenien miljoonien leikkaukset maaseutuelinkeinoihin ovat edessä ja uuden hallituksen agraari-ideologit yrittävät nyt löytää keskitietä, jolla mahdolliset tukileikkaukset jäisivät mahdollisimman pieniksi erityisesti aktiivitilojen osalta.
Miten uusi mahdollinen porvarihallitus sitten erityistä tukea tarvitsevat tilat erottelevat muista on temppu, joka poliittisesti ei voi kun epäonnistua.
Käytännössä näköpiirissä on edelleen tilakoon kasvu. Samoin maatilojen määrä jatkaa tähän asti kuullun perusteella alenemistaan huolimatta siitä, että osa perussuomalaisten kannattajista on muuta odottanut.
Ruokaturvan ja omavaraisuuden tavoittelu on tällä hetkellä kaikkia puolueita yhteen sitova liima, mutta säästöjen kohdentaminen ja erityisesti hampaattomuus kaupan ylivallan edessä nostattavat jo tässä vaiheessa elinkeinonharjoittajien kulmakarvoja.
Tuleva kritiikki kohdistuukin ensisijaisesti perussuomalaisiin. Kokoomuksen ymmärtämys kauppaa ja suuria tiloja kohtaan tuntuu olevan nyt neuvotteluissa korostuva voima.
Myös ruotsalaisen kansanpuolueen tuottajasiiven kannattaisi katsoa omiensa perään jo nyt. Rkp:n kiinnostus maaseudun asioihin ei ole huomiota herättänyt, mutta aikaa ryhdistäytymiselle on yhä.
Ruotsalaisen kansanpuolueen energia kohdistuu jälleen kerran kannattajakunnan äidinkielen turvaamiseen. Rkp:lle on tärkeää turvata muun muassa Ylen huomattavan laaja ruotsinkielinen palvelu edessä olevalta leikkurilta.
Hallituksessa pysyminen on Rkp:lle niin tärkeää, että se joutuu antamaan sekä maahanmuuttopolitiikassa, kehitysyhteistyössä että monissa liberaaleissa arvokysymyksissä perusuomalaisille paljon periksi.
Pettymyksittä ei suju myöskään vaalit voittaneen kokoomuksen hallitustie. Puolueen vahva ympäristövaikuttaja Kai Mykkänen tekee parhaansa pitääkseen kiinni puolueensa aiemmista ympäristösitoumuksista.
Kokoomuksen ympäristösiipi on perinteisesti ollut vahva eikä salli horjumista puolueen omista linjauksista. Koville usko kuitenkin nyt joutuu.
Myös maaseudulla kannattaa olla kiinnostuneita hallitusneuvotteluiden ympäristöpöydän aloitteista. Voisiko maataloustuottaja tai metsänomistaja vihdoin saada markkinaehtoista korvausta sitomastaan hiilestä, miten voimasiirtojohtojen alle jäävien maiden lunastukset hoidetaan ja kuinka Fennovoiman ydinvoimalan jättämä aukko maan energiapolitiikassa korvataan?
Jokainen kysymys koskee ennen kaikkea maakuntia, joissa vihreästä siirtymästä on jo tähän asti saatu elinvoimaa enemmän kuin moni huomaakaan.
Merkittävin yhteinen tavoite Orpolla ja perusuomalaisten pomolla Riikka Purralla on valtion talouden kuntoon saattaminen.
Jos tämä tavoite hallitusneuvotteluissa nyt vesittyy, muiltakin ennen vaaleja annetuilta lupauksilta putoaa pohja.
Siitä vaalivoittajien on nyt uskallettava ottaa vastuu, pettymysten uhallakin.
Karkuruutta tämän haasteen edessä Suomi ei kestä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat





