Turvepeltojen päästöt iso kysymysmerkki

Maatalouden ja erityisesti turvepeltojen ilmastopäästöt ovat olleet jo muutaman vuoden ajan politiikan keskiössä. Hallitus sopi loppuvuodesta, että maatalouden päästöjä leikataan 29 prosenttia vuoteen 2035 mennessä. Tämä tarkoittaa ilmastopolitiikan tuloa ryminällä maatalouspolitiikkaan.

Koko elintarvikeala suhtautuu vakavasti päästöjen vähentämiseen. Myös alkutuotanto on valmis tekemään osansa. Tuottajajärjestöt MTK ja SLC tilasivat Luonnonvarakeskukselta maatalouden ilmastotiekartan, joka esiteltiin kesällä 2020.

Luken tiekartassa turvepeltojen päästövähennyksillä oli keskeinen osa. Luke laski myös eri päästövähennysvaihtoehdoille hintalaput. Kartta on toistaiseksi jäänyt pölyttymään hallituksen pöytälaatikkoon. Ehkä sitä tarkastellaan taas maaliskuussa, jolloin hallitus pohtii omien ilmastotavoitteidensa toteutumista.

Turvepeltojen osalta tilanne on kuitenkin kiusallinen – kukaan ei tällä hetkellä tiedä, kuinka paljon ne todellisuudessa päästöjä aiheuttavat. Nykyinen päästöarvo perustuu Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) vuonna 2006 sopimaan laskentamalliin. Siinä turvepellon päästöt ovat täsmälleen samat Keski-Euroopasta Suomen Lappiin. (MT, Suomalainen Maaseutu 24.1.)

IPCC:n mukaan turvepelto päästää viljanviljelyssä runsaat 30 tonnia hiilidioksidia vuodessa ja nurmiviljelyssä 21 tonnia. Viljelytavalla, sadolla tai sillä, että maa on jäässä suuren osan vuodesta, ei ole lukuun vaikutusta.

Jokainen ymmärtää, että viljelyn todellisiin päästöihin vaikuttavat monet tekijät. Poliittisessa matematiikassa turvepellon päästö kuitenkin poistuu vain poistamalla turvepelto.

Suomessa on viime keväästä käyty kiivastakin keskustelua sekä turvepeltojen päästöistä että peltojen määrästä. Molempia onneksi selvitetään. Viljelijät ovat varmasti halukkaita tekemään osansa ilmastotyössä. Työn on kuitenkin perustuttava oikeaan tietoon.

Luke ja Ilmatieteen laitos ovat jo pari vuotta mitanneet turvepellon päästöjä Ruukin tutkimusasemalla. Tuloksia kaivataan kuumeisesti.

Jokainen ymmärtää, että viljelyn todellisiin päästöihin vaikuttavat monet tekijät.