Suomalaisilta metsiltä ei voi vaatia jatkossa mahdottomia

Odotukset ja vaatimukset metsiä kohtaan ovat ristiriitaisia. Kuva: Timo Filpus

Euroopan parlamentissa on viime viikkoina tentattu uuden komission komisaariehdokkaita. Komission puheenjohtajana jatkaa Ursula von der Leyen, mutta muuten komission kokoonpanoon tulee suuria muutoksia. Yksi merkittävin muutos on ympäristökomissaarin valinta. Pestin merkittävyyttä lisää, että hänen salkkuunsa kuuluu myös tärkeitä metsäasioita. Tehtävään on ehdolla ruotsalainen Jessika Roswall.

Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson oli tyytyväinen Roswallin salkusta. Kristerssonin mielestä metsäkysymykset ovat Ruotsin kannalta keskeisiä kasvun ja ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Ruotsalainen ympäristökomissaari ymmärtää varmasti edeltäjäänsä Frans Timmermansia paremmin, miten sovitetaan yhteen metsiin kohdistuvia erilaisia vaatimuksia.

Tämä tiedetään myös EU-parlamentissa, jossa Roswallia tentattiin tuntikausia. Odotukset ympäristökomissaaria kohtaan ovat ristiriitaisia. Parlamentin oikea laita arvioi hänen olevan liian vihreä, vasen taas ajavan liikaa kotimaansa Ruotsin etua etenkin metsäasioissa. (MT 7.11.)

Odotukset ja vaatimukset metsiä kohtaan ovat ristiriitaisia. Ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten intressien yhteensovittaminen on otettava metsäpolitiikassa huomioon. Samaan aikaan metsien pitäisi olla muun muassa tehokkaita hiilensitojia ja turvata luonnon monimuotoisuutta sekä tuottaa metsäteollisuudelle riittävästi raaka-ainetta. Metsien kasvu ja hiilensidonta ovat suurimmillaan 35–40 vuotta vanhoissa metsissä. Vanhoja metsiä uhkaavat erilaiset metsätuhot. Näin on käynyt esimerkiksi Saksassa.

UPM:n toimitusjohtaja Massimo Reynaudo muistutti, että jos hakkuiden määrää rajoitetaan, seurauksena olisi rakenteellisia päätöksiä, joilla olisi myös yhteiskunnallisia ja sosiaalisia vaikutuksia (MT 4.11.). Stora Enson puunhankinasta vastaavan johtajan Tuomas Tiilikaisen mukaan heidän tavoitteenaan on lisätä kotimaisen puun käyttöä (MT Metsä 9/2024).

Asiat eivät ole yksiselitteisiä. Tämä on näkynyt muun muassa Ilmatieteen laitoksen pääjohtajan Petteri Taalaksen ja Helsingin yliopiston emeritusprofessorin Markku Ollikaisen kiistelyssä metsien hiilensidonnasta MT:n mielipidesivulla.

Luonnonvarakeskuksen professorin, MTT Annika Kankaan mukaan kiertoajan pidentäminen ja vanhojen metsien lisääminen hyödyttävät monimuotoisuutta, mutta ilmastotavoitteita vain hetkeksi. Nielujen kasvu kääntyisi laskuun ja laskisi edelleen mitä enemmän hakkuita vähennetään. Kankaan mielestä näin toimien uhrataan Suomen talous ja saadaan suomalaiset köyhiksi, mutta saavutettava ilmastohyöty on marginaalinen. (Audiomedia 5.11.)

Kankaan mielestä metsiä käsitellään julkisuudessa lähinnä osana ilmasto- ja ympäristökeskustelua, ja talous on jäänyt taka-alalle. Sama kapea-alaisuus koskee hänen mukaansa EU-komissiota, jossa metsiä koskevat esitykset ovat olleet osa ilmasto- ja luontopolitiikkaa. Kankaan mielestä nyt EU:n ei-metsäiset maat ovat määritelleet metsiin asetetut tavoitteet ja talouskäyttö on jäänyt taka-alalle.

Suomen metsien käyttö riippuu osin siitä, millaista metsiin kohdistuvaa politiikkaa uusi komissio tulee tekemään. Paljon riippuu myös kansallisesta päätöksenteosta.

Luontoarvo- ja hiilensidontamarkkinoiden kautta metsänomistajat voisivat saada vaihtoehtoista tuloa puunmyynnille, mutta teollisuuden toimintamahdollisuudet kapenisivat ja hakkuut sekä teollisuus siirtyisivät muualle. Kestäisikö velkaantunut kansantaloutemme sen?

Metsät ovat edelleen suurin luonnonvaramme, mutta mahdottomia niiltä ei voi Suomessakaan vaatia. Joka tapauksessa metsien kasvukunnosta ja terveydestä on huolehdittava.