Talousosaamista koko ruokaketjulle

Vaikka selvitysmies Reijo Karhisen raportista nousi vahvasti esiin esimerkki tukileikkurista, sisältää raportti myös paljon muita huomioita ja ehdotuksia.

Karhinen nosti viljelijöiden välisen yhteistyön lisäksi tulosajattelun maatalouden kannattavuuden kivijalaksi. Kyse ei ole vain viljelijöistä, vaan tulosajattelua tarvitaan Karhisen mielestä muun muassa neuvonnassa, edunvalvonnassa, maatalousalan tutkimuksessa sekä hallinto- ja viranomaistoiminnassa.

Karhinen muistuttaa, että maatalouden tuotantoprosessit ovat monimutkaisia eikä taloudellisen optimin hakeminen ole helppoa. Tuottajat tarvitsevatkin hänen mielestään huipputason talous- ja kustannusneuvontaa.

Maatalouden yrittäjätuloa ja kustannuskehitystä koskevien tilastojen perusteella on Karhisen mielestä oikeutettua kysyä, saavatko tilat sitä tällä hetkellä. Hänen saamansa palautteen perusteella viljelijät ovat tyytymättömiä neuvonnan laatuun.

Ilman kokonaisvaltaista ja laadukasta neuvontaa maatalouden kannattavuuskriisi ei Karhisen mukaan ole selätettävissä.

Hänen mielestään koko elinkeinon tapa tarkastella asioita talouden näkökulmasta on saatava nousemaan aivan uudelle tasolle. Selvitystyötä tehdessään Karhinen huomasi, että vain pieni osa maatilayrityksistä tekee budjettia ja vielä pienempi osa seuraa sen toteutumista aktiivisesti.

Taloussuunnittelu ei ole Karhisen havaintojen mukaan seurannut yksittäisten investointien ja yksikkökokojen kasvua. Hän muistuttaa, että sanonnalle "Laskin on maatilan täkein työkalu" löytyy vahvat perusteet.

Asiantuntevalla neuvonnalla ja vertailutietoja jakamalla voidaan Karhisen mielestä vaikuttaa merkittävästi tuotantokustannusten alentumiseen. Selvitystyöhön liittyneen aivoriihen kautta tulleessa palautteessa korostettiin myös parhaiden käytäntöjen jakamisen tärkeyttä viljelijöiden välillä.

Karhisen peräänkuuluttamaa neuvontaa ja koulutusta on jo nyt tarjolla. Niitä tarjoavat muun muassa maakuntien ProAgriat ja MTK.

Myös Suomen yrittäjäopisto järjestää maatalousyrittäjille suunnattuja liiketoimintavalmennuksia eri puolilla Suomea. Koulutuksen tähtäimenä on yrittäjän ammattitutkinto, joten valtio tukee opiskelua. (MT 13.2.)

Vaikka koulutuksessa mennään yrittäjäopiston kouluttajan Ilkka Raukolan mukaan talous edellä, myös kokonaisvaltainen johtaminen ja jaksaminen ovat yhä vahvemmin mukana. Taloutta opiskellaan käytännönläheisesti, koska kaikki laskelmat tehdään koulutukseen osallistuvien omien tilojen luvuista.

Yrittäjäopiston Luumäellä pidettävien kurssien osallistujat ovat oppiin tyytyväisiä. Iittiläisen Maria Niemen mielestä talousopin lisäksi on tärkeää tavata muita, jotka painivat samojen asioiden kanssa. Niemen mukaan aloittelijakin oppii, kun porukalla käydään asioita läpi. Näin myös parhaat käytännöt siirtyvät viljelijältä toiselle.

On hyvä, että Karhinen patistaa viljelijöiden lisäksi myös muita maatalouden piirissä olevia toimijoita talouden hallinnan ja talousosaaminen kehittämiseen.

Vaikka viljelijöillä on talousosaamisessa varmastikin parantamisen varaa, tilatasolla ruuan tuotannon kannattavuutta ei pystytä yksin ratkaisemaan. Tarvitaan myös lisää tuloja markkinoilta. Talous- ja laskuoppia tarvitsisivat myös elintarviketeollisuus, kauppa ja kuluttajat.

Ruuan tuottamiseen kohdistuu paljon ristiriitaisia vaatimuksia. Ruokaa pitää tuottaa ekologisesti, ympäristöystävällisesti ja tehokkaasti. Ruuan pitää olla laadukasta, puhdasta ja turvallista. Viljelijät ovat vaatimukset täyttäneet, mutta millä laskuopilla tällaisen ruuan pitää olla halpaa?