Ahdinko syvenee yhä maataloudessa

Luonnonvarakeskuksen torstaina julkistamat maatalouden kannattavuuskirjanpidon tulokset vuodelta 2014 ovat karua luettavaa. Maatalousyritysten liikevaihto laski vähän, samoin tuotantokustannukset. Keskimääräinen maatalous- ja puutarhayritys teki tappiota yli 28 000 euroa.

Yrittäjäntappio kasvoi neljä prosenttia vuodesta 2013.

Yrittäjäperhe sai vain reilun kolmanneksen 15,1 euron tuntipalkkavaatimuksesta ja 4,7 prosenttia pääoman korkovaatimuksesta. Useampi kuin joka kolmas maatila jäi kokonaan vaille yrittäjäntuloa viime vuonna.

Kun tuotoista vähennetään oman ja vieraan pääoman kustannukset täysimääräisinä, jäljelle jää yrittäjän palkaksi jäävä työansio. Viime vuonna hieman vajaalle 2 000 työtunnille viljelijä sai palkkaa keskimäärin 60 senttiä tunnilta. Ani harva suomalainen suostuu työskentelemään tällä palkalla.

Maatilojen kannattavuus laski viime vuonna jo neljättä vuotta peräkkäin. Tälle vuodelle ennuste näyttää vielä surkeammalta, sillä tuottajahintojen lasku sekä vaikean kasvukauden takia laadullisesti ja määrällisesti heikoksi jäävät sadot rokottavat maatalouden kannattavuutta rajusti.

Sikatalouden ja viljanviljelyn kannattavuus on ollut alamäessä jo useamman vuoden, ja tänä vuonna kannattavuus heikkenee kaikilla tiloilla edelleen. Pudotus on suuri nyt etenkin maitotiloilla. Syitä tuottajahintojen polkemiseen löytyy sekä suomalaiskauppojen halpuutuskampanjoista että Venäjän viennin tyrehtymisestä.

Suomesta Venäjälle suuntautuvan ruokaviennin arvo pieneni liki kolmanneksen viime vuonna, mutta tänä vuonna siitä on sulanut jo neljä viidesosaa.

Venäjä-pakotteet ovat aiheuttaneet maataloudelle jo satojen miljoonien eurojen menetykset. Maidon tuottajahinnan osalta miinusta on kertynyt 150–200 miljoonaa euroa.

Heikko kannattavuus ei ole yksin maatilojen ongelma, sillä maatalouden tulovirrat tuovat elinvoimaa aluetalouksille ympäri maata. Tilojen maksamat verot pitävät yllä merkittävää osaa esimerkiksi maaseutuvaltaisten kuntien palveluista.

Maatalouden ongelmat heijastuvat nopeasti koko elintarvikeketjuun, joka tuo elannon kaikkiaan noin 300 000 suomalaiselle.

Tilakoon kasvaessa ja tuotannon teknistyessä lujaa vauhtia nykymaatalous vaatii yhä suurempia pääomia. Nyt julkistetut tunnusluvut eivät ole omiaan kannustamaan viljelijöitä ainakaan suurinvestointeihin.

Maatilat kuten muutkin suomalaiset yritykset tarvitsevat osaavia nuoria, mutta 60 sentin tuntipalkka ei houkuttele tekemään pitkää päivää ja fyysisesti rankkaa työtä.

Oma vastuunsa ahdingosta on Venäjä-pakotteet hyväksyneillä päättäjillä – niin Suomessa kuin EU:ssa. Silti suomalaisviljelijät saivat pettyä sekä kansalliseen että EU:n kriisipaketin kokoon.

Talousahdingossa elävillä tiloilla kyse voi pahimmillaan olla selviytymiskamppailusta. Jos markkinoilta ei saada tuloja ja tukien maksatuksiakin viivästytetään viranomaispäätöksin, rahaa ei välttämättä riitä jokapäiväisiin menoihin.

Samalla henkinen jaksaminen on monella nyt koetuksella.

Suomalaistuotannon turvaamisen soisi kiinnostavan päättäjiä, sillä se on tärkeää koko maan huoltovarmuudelle. Nyt maailmalta tulvii tuontiruokaa Pohjolan perukoille, mutta mahdollisen kriisin sattuessa vienti Suomen etäisille markkinoille tuskin on ensimmäisenä kansainvälisten ruokajättien mielessä.

Toivottavasti suomalainen kuluttaja osaa antaa arvoa kotimaiselle tuotannolle. Suomalaistilat tekevät paljon esimerkiksi salmonellavapauden eteen, eikä tämä työ ole ilmaista. Jos jatkossakin halutaan laadukkaita kotimaisia elintarvikkeita, niistä pitää olla valmis maksamaan.

Myös suomalainen viljelijä on palkkansa ansainnut.