Metsäverosekoilu voisi sotkea markkinat

Kokoomuksen kansanedustaja Sampsa Kataja sai aikaan melkoisen vipinän ehdotuksillaan metsäveron kiristämisestä. Kataja esitti Ylen haastattelussa viime viikolla, että hallitus korottaisi kiinteistöveroja ja harkitsisi ”metsämaksun” eli metsään kohdistuvan erillisen kiinteistöveron säätämistä.

Katajan mukaan kasvua haittaa vähiten verotus, joka kohdistuu passiiviseen omaisuuteen. MT:n haastattelussa (MT 12.2.) Kataja vielä täsmensi ajatuksiaan toteamalla, että ”jos metsää ei kiinnosta hoitaa, on varmaan varaa maksaa veroa”.

Metsäveroajatus ei ole uusi. Myös metsäteollisuus on esitellyt vastaavia ”metsämaksu”-ehdotuksiaan useaan kertaan. Teollisuuden argumenttina on ollut, että metsävero kannustaisi myymään puuta nykyistä enemmän. Malliin kuuluisi se, että maksetun veron saisi palautuksena myyntitilanteessa.

Yksityisiä metsänomistajia edustava MTK ilmoitti välittömästi vastustavansa kaikkia metsään kohdistuvia lisäveroja. Metsäveroista on ollut tapana sopia yhteisesti ja verotuksen uudistaminen on aina pitkäjänteistä työtä.

Metsäverokeskustelussa pitää ottaa huomioon se, että metsiä verotetaan jo nyt. Aiemmin metsäveron perustana oli pinta-ala, kunnes verotus muuttui myyntiveroksi. Metsänomistaja maksaa jokaisesta myymästään puukuutiosta veroa raskaimman jälkeen.

Kiinteistövero merkitsisi sitä, että metsiin kohdistuisi kahdenkertainen verotus. Tämä ei kuulu hyvän verotuksen periaatteisiin. Metsä on myös omistajalleen ansion lähde, josta saatavia tuloja verotetaan kuten muitakin vastaavia tuloja.

Metsien kiinteistöveroajatus on syytä ampua alas välittömästi. Jos hallitus lähtisi Katajan viitoittamalle tielle, seuraukset voisivat olla arvaamattomat.

Suomen puumarkkinat toimivat tällä hetkellä hyvin. Teollisuus saa tarvitsemansa raaka-aineen ja saisi enemmänkin, jos saisi vain tuotteensa markkinoitua. Metsänomistajat ovat tottuneet myymään puuta silloin, kun kokevat, että hinta on kohdallaan. Markkinatalous toimii.

Lisäverojen lastaaminen metsänomistajien niskaan sotkisi puumarkkinat täydellisesti. Seurauksena olisi mahdollisesti hyvinkin pitkäaikainen häiriö, joka ei hyödyttäisi ketään. Tällaista kokeilua ei kannata lähteä tekemään vain siitä ilosta, että saa kokeilla uusia asioita. Kun Suomen taloudelle etsitään uutta suuntaa, on päinvastoin vahvistettava kasvutekijöitä. Lisäverot sahaisivat metsäsektorin omaa oksaa.

Ajatus metsään kohdistuvasta kiinteistöverosta on putkahdellut ennenkin esille. Yleensä esittäjänä on ollut joku SDP:tä tai SAK:ta lähellä oleva taho. Kokoomus, jota Kataja edustaa, on tähän asti ilmoittanut vastustavansa kiinteistöveron laajentamista metsämaahan. Nytkin puolue kiirehti sanoutumaan irti Katajan ehdotuksista.

Sosialidemokraattien piirissä lienee havaittu jo monta kertaa, että metsien himoverottaminen iskisi myös puolueen omiin kannattajiin. Suuri osa metsistä on kaupunkilaisen palkansaajaväestön omistuksessa. SDP:n kannattaa olla mieluummin metsänomistajan ystävä kuin vihollinen.

Oppositiossa olevat keskusta ja perussuomalaiset vastustavat kiinteistöveron ulottamista metsään. Tässä asiassa kumpikaan ei ole muuttanut linjauksiaan.

Huomiota on herättänyt se, että metsäveroesityksen teki juuri kokoomuksen edustaja. Katajan ajatus lienee ollut tukea teollisuuden linjauksia, mutta samalla tuli käännetyksi selkä metsänomistajille. Ja muistaa täytyy, että teollisuudenkaan edustajat eivät ole mitenkään yksimielisiä asiassa.

Hallitus tuskin rohkenee lähteä ajamaan tässä tilanteessa metsien moninkertaista verotusta. Katajan ulostulo kuitenkin osoitti, että ajatusta ei ole haudattu.

Suunnitelma on valmiina otettavaksi käyttöön, jos vain sopiva tilanne tulee.