Korjuujälki kuntoon

Metsäosaamisessa Suomessa on totuttu tavoittelemaan priimaa. Se edellyttää puun kasvatuksessa ja korjuussa ammattimaista asennetta, jossa jatkuvasti etsitään parhaita käytäntöjä ja aktiivisesti puututaan havaittuihin epäkohtiin.

Siksi onkin huolestuttava uutinen, että puunkorjuun jälki kasvatusmetsissä on heikentynyt (MT 25.10.). Korjuukohteita tarkastaneen Metsäkeskuksen mukaan korjuun laatu myös vaihtelee suuresti maakuntien ja leimikoiden välillä.

Erityisen heikkoa korjuujälkeä löytyi lähes joka kymmenenneltä kohteelta. Vain alle puolella kohteista korjuujälki todettiin hyväksi.

Korjuujäljen arvioinnissa kyse on siitä, millaiseen kuntoon kasvamaan jätetty puusto jää. Heikosta työstä kertovat runsaat vauriot jätetyssä puustossa tai puuston jääminen liian harvaksi.

Heikko korjuujälki koituu metsänomistajan tappioksi.

Korjuussa syntyneet vauriot aiheuttavat laatu- ja kasvutappioita sekä altistavat metsälön pahimmillaan taudeille ja tuholaisille. Liian rankka harvennus leikkaa puolestaan tuottavaa pääomaa.

Syitä korjuujäljen heikkenemiseen kannattaa etsiä huolella. Yhdeksi on epäilty konekorjuun ongelmia pehmeillä turvemailla. Koneharvennus vaatisi usein myös ennakkoraivauksen, joka monessa tapauksessa on jäänyt tekemättä.

Osa leimikoiden vaurioista tietysti korjaantuu ajan kanssa. Se ei kuitenkaan saisi tehdä ongelmaa hyväksyttäväksi.

Puun myyjien ja ostajien kannattaa yhdessä selvittää, mistä harvennushakkuiden laatuongelmat johtuvat.

Korjataanko pehmeiden maiden leimikot oikeaan aikaan? Onko puun myyjälle tarjolla tietoa ennakkoraivauksen tarpeesta tai tarjotaanko raivausta kaupan yhteydessä? Vastauksia löytyy varmasti paikallisista metsänhoitoyhdistyksistä.

Myös harvennushakkuissa korjuujäljeltä on voitava vaatia laatua. Hyvä työnjälki kannustaa metsien hoitoon – huonolla jäljellä on päinvastainen vaikutus.