Turkiksista avoimesti

Turkistuotanto on viime vuosina joutunut julkisessa keskustelussa toistuvasti arvostelun kohteeksi. Eläinaktivistien kampanjat ovat saaneet median herkästi liikkeelle – turkistuottajat ovat joutuneet usein sivustaseuraajan rooliin, vaikka kyse on heidän elinkeinostaan.

Viime lauantaina turkisala otti aloitteen omiin käsiinsä. Suomen turkiskasvattajain liitto kutsui kansalaisia omin silmin tutustumaan turkistarhoihin ja siihen, kuinka turkiseläimiä maassamme kasvatetaan.

Avoimien ovien päivä toi esille perinteisen eron maan eri alueiden välillä. Pohjanmaalla turkistuotanto on osa arkipäivää, eikä tilavierailulle löytynyt lähtijöitä. Etelä-Suomessa vain puolet halukkaista mahtui mukaan.

Ovien avaaminen vieraille oli turkistiloilta hieno ratkaisu. Se on paras lääke julkisuudessa usein esiintyvään leimaamiseen salamyhkäisestä ja epäilyttävästä toimialasta.

Nyt sekä turkistuotannon puolustajat että vastustajat kohtasivat oman kiistanaiheensa äärellä avoimuuden hengessä. Se on paras tapa poistaa epäluuloja – puolin ja toisin.

Turkistilat ovat jo vuosikymmenet tehneet suunnitelmallista työtä paitsi tuotteiden laadun, myös tuotantoeläinten hyvinvoinnin kehittämiseksi. Työn tuloksena molemmat ovat Suomessa maailman huippua.

Turkikset tuntuvat kestävän vuodesta toiseen muotimaailman suuretkin vaihtelut. Myös turkisten vastustamisesta näyttää tulleen pysyvä muoti-ilmiö.

Muutama vähäinen turkistuotantomaa Euroopassa on päättänyt luopua tuotannosta aktivistien painostuksesta. Suomessa tämä tarkoittaisi satojen miljoonien eurojen vientituloista luopumista ja tuotannon siirtymistä muun muassa Venäjälle ja Kiinaan.

Turkistuotannon vastustamisessa on pääasiassa kyse ideologisesta kampanjasta, jonka tavoitteena on kaiken kotieläintuotannon lopettaminen.

Tällainen toiminta kuuluu oleellisena osana toimivaan kansalaisyhteiskuntaan. Tiedotusvälineiden olisi silti syytä varoa, etteivät ne muoti-ilmiöitä seuratessaan ajaudu osaksi ideologista kampanjaa.