Metsien suojelun perustuttava vapaaehtoisuuteen
Syyt suojeluhaluttomuuden taustalla onkin tärkeää tunnistaa, jotta suojelupäätöksiä tehtäessä vältetään epäoikeudenmukaisiksi tai yksityisen omistusoikeuden loukkauksiksi koetut toimet.
Suomalaisten metsänomistajien näkemykset omien metsien suojelusta jakautuvat voimakkaasti: osa suojelisi korvausta vastaan, osa ei. Kuvituskuva. Kuva: Sanne KatainenVajaa kolmannes suomalaisista metsänomistajista olisi kiinnostunut suojelemaan osan metsistään korvausta vastaan. Hieman suurempi osa, runsas kolmannes, puolestaan ei suojelisi metsäänsä edes rahasta, kertoivat MT:n kevään Metsätutkakyselyn tulokset (MT 13.4.).
Kiinnostus suojeluun riippuu kyselyn perusteella vahvasti metsätilan sijainnista: pohjoissuomalaisia metsätiloja ollaan valmiimpia suojelemaan kuin Etelä- ja Järvi-Suomessa sijaitsevia.
Juuri eteläisen Suomen metsiin kohdistuu tällä hetkellä vahvin paine suojelun lisäämiseksi. Sitä ovat pitäneet esillä sekä luonnonsuojelujärjestöt että Luontopaneeli, jonka mukaan Etelä-Suomessa tiukan suojelun piiriin pitäisi asettaa 404 000 hehtaaria vanhoja metsiä (MT 1.12.2021).
Luontopaneelin puheenjohtajan Janne Kotiahon mukaan suojelu pitäisi aloittaa valtion mailta. EU:n edellyttämään kymmenen prosentin tiukan suojelun tavoitteeseen pääseminen vaatii silti suojelun ulottamista myös yksityisten omistamiin metsiin, joten maanomistajien asenteilla suojelua kohtaan on merkitystä.
Syyt suojeluhaluttomuuden taustalla onkin tärkeää tunnistaa, jotta suojelupäätöksiä tehtäessä vältetään epäoikeudenmukaisiksi tai yksityisen omistusoikeuden loukkauksiksi koetut toimet.
Moni metsänomistaja voi kokea suojelupäätöksen hallinnan menetyksenä omistamaansa alueeseen, osa haluaa säästää päätökset metsiensä käyttötavasta seuraaville sukupolville, ja osalla metsä saattaa yksinkertaisesti olla henkilökohtaisen talouden perälauta – pahan päivän varalle säästetty perämetsä. Tähän viittaa Metsätutkakyselyssä esimerkiksi se, että maanviljelijöiden keskuudessa haluttomuus suojeluun edes korvausta vastaan on kaikkein voimakkainta.
Ensisijaisesti suojelu pitääkin kohdistaa niihin kohteisiin, joiden omistajat itse ovat suojeluun valmiita. Kaikissa tilanteissa on huolehdittava, että suojelusta maksettava korvaus on oikeassa suhteessa siihen tuottoon, jota kohteelta olisi talouskäytössä odotettavissa.
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
