Maaseutu tarvitsee laajaa edunvalvontaa

Kaupungistumisen myötä käsitykset maaseudun merkityksestä ja olemassaolon oikeutuksesta ovat muuttuneet. Vaikuttaa joskus siltä, että kaupungeissa tiedetään parhaiten miten maaseutua pitäisi hoitaa ja mitä siellä saadaan tehdä. Näinhän asia ei ole.

Sukupolvien ketjussa maaseudulla on rakentunut vahva yhteys ihmisten ja ympäröivän luonnon kesken. Vanhan perinteen mukaan maa pitää luovuttaa seuraavalle sukupolvella paremmassa kunnossa kuin itse sen sai.

Rakennemuutoksista huolimatta Suomen vahvuus on edelleen puhtaassa luonnossa ja luonnonvaroissa. Niiden merkitys tulee vain korostumaan tulevaisuudessa. Maailmassa tarvitaan yhä enemmän puhdasta ruokaa ja uusiutuvia energialähteitä. Niitä voidaan tuottaa vain maalla.

Ei kuitenkaan riitä, että maaseudulla asuvat tiedostavat maaseudun merkityksen, ja tietävät mitä maaseudulla asuminen on ja mitä se edellyttää. Maaseutu tarvitsee puolestapuhujia ja vahvaa edunvalvontaa. Kysymys on koko maaseudun tulevaisuudesta.

Enää ei riitä, että maaseudun asiaa pidetään esillä kotimaassa, vaan kansainvälistyvässä maailmassa maaseudun edunvalvonnan tärkeys on entisestään korostunut. Etuja pitää valvoa ja ajaa kotimaan lisäksi muun muassa Euroopan unionissa ja muissa kansainvälisissä yhteyksissä.

Maaseudulla asuvat ihmiset tarvitsevat palveluja aivan samalla tavalla kuin kaupungeissakin asuvat. Yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia siitä, että näin myös tapahtuu. Tässä suhteessa kehitys näyttää erittäin huolestuttavalta. Vallalla olevan keskittämispolitiikan seurauksena palvelujen lisäksi myös infrastruktuuri on murenemassa käsiin. Esimerkiksi satoja siltoja uhkaa sulkeminen, ellei tienpitoon osoiteta lisää varoja.

Vaikka maaseutuelinkeinojen kirjo on laajentunut, ovat maa- ja metsätalous edelleen maaseutuyrittämisen perusta. Ilman elinkelpoista maataloutta, on vaikea kuvitella, miten maaseutu voitaisiin pitää asuttuna.

Maaseudun edunvalvonnalla on edessä vaativia tehtäviä. Esimerkiksi meneillään olevissa maataloustukineuvotteluissa on turvattava Etelä-Suomen maatalouden 141-tukien jatkuminen myös tulevaisuudessa. Tilanne ei ole Suomen EU-jäsenyyden alusta muuttunut mihinkään.

Myös metsänomistajien edunvalvonnassa on tapahtumassa suuria muutoksia. Metsänhoitoyhdistyksiä koskeva lainmuutos muuttaa huomattavasti metsänomistajien järjestäytymistä. Vuoden 2015 alkaen pakollinen jäsenyys metsänhoitoyhdistyksissä loppuu. Sen seurauksena metsänomistajat joutuvat harkitsemaan, miten edunvalvonta ja neuvonta hoidetaan tulevaisuudessa.

MTK:n valtuuskunta hyväksyi viime keskiviikkona organisaatiouudistuksen, jonka mukaan metsänhoitoyhdistyksille tarjotaan mahdollisuutta liittyä MTK:n jäseniksi vuodesta 2015 alkaen. Näin metsänhoitoyhdistysten jäsenistä tulisi myös MTK:n jäseniä.

Metsien käyttöön ja metsänomistajien oikeuksiin kohdistuu paljon paineita sekä kotimaasta että ulkomailta. MTK:n metsävaltuuskunnassa hiljattain vieraillut Euroopan metsänomistajajärjestön puheenjohtaja Hubert de Schormer muistutti, että Euroopassa on satoja kansalaisjärjestöjä, jotka haluavat vaikutta metsien käyttöön.

Metsien omistajakunnan muutoksesta on seurannut, että mielipiteet metsistä ja niiden käytöstä ovat muuttuneet. Omistajan taustasta tai asuinpaikasta riippumatta on tärkeää, että metsänomistajalla on valta päättää, miten metsiään hoitaa.

Ilman laajaa ja yhtenäistä edunvalvontaa päätösvalta maaseudusta ja siihen liittyvistä elinkeinoista jää muille.