Gm-ruuantuotanto ei väistä Suomea

Geenimuuntelu ja erityisesti sen käyttö ruuantuotannossa oli Suomessakin vuosikymmenten ajan kuuma kiistelyn aihe.

Kiihkeimmät puolustajat pitivät sitä ratkaisuna kaikkiin ongelmiin. Kiihkeimpien vastustajien mielestä kasvien ja eläinten geeniperimään puuttuminen uhkasi elämää maapallolla.

Keskustelusta on ollut ainakin se hyöty, että kiihkosta ovat terävimmät särmät hioutuneet. Samalla geenitekniikan hyödyntäminen on tullut yhä lähemmäs ihmisten arkipäivää.

Suuressa osassa Suomessa syötävistä kotieläintuotteista on eläinten rehuissa käytetty geenimuunneltujen kasvien osia. EU:n ulkopuolelta tuotavissa kasvituotteissa muuntogeenisyys yleistyy jatkuvasti.

Geenitekniikka on edelleen myös tärkeä eettinen kysymys. Silti sen vaikutukset tuotannon talouteen ja kilpailukykyyn nousevat yhä merkittävämmiksi.

Uuden, aiempaa tehokkaamman tuotantotavan tai -tekniikan läpimurrot noudattavat aina samaa kaavaa: Edelläkävijät korjaavat suurimman hyödyn ja seuraajatkin varmistavat asemansa markkinoilla. Viivyttelijät ja kieltäytyjät joutuvat etsimään korvaavaa toimeentuloa.

Geenitekniikka tuskin poikkeaa kaavasta. Sen läpimurto maailmalla on tosiasia esimerkiksi maissin ja soijan tuotannossa.

Euroopan unioni on viime vuodet vääntänyt suhtautumistaan geenitekniikkaan ruuantuotannossa. Vastuu lopullisista päätöksistä lykättiin lopulta jäsenmaille, joista ainakin osa on kieltämässä gm-viljelyn.

Suhteessa gm-tuotantoon Euroopassa vallitsee valtava ristiriita. Samalla kun kansalaiset ja päättäjät epäröivät ja rajoittavat uuden tekniikan käyttöönottoa, muualta tulevat geenimuunnellut ruuan ainesosat valtaavat eurooppalaista ruokapöytää.

Ristiriita jyrkkenee, kun huomioidaan EU:n ja USA:n välillä parhaillaan käytävät kauppaneuvottelut. Niissä pyritään vapaakauppaan myös ruuan osalta.

Kyse on sekä eurooppalaisen tuottajan että kuluttajan oikeuksista.

Eurooppalainen tuottaja voi pärjätä markkinoilla vain, jos hänellä on samat pelisäännöt kuin kilpailijoilla. Kuluttajan vapaus valita taas kapenee, mikäli kaupan hyllyt täyttyvät muualta tuodusta gm-ruuasta.

EU:n ja USA:n kauppaneuvotteluista riippumatta, ristiriita gm-tuotantoon on kyettävä ratkaisemaan. Jälkeenjääminen sekä osaamisessa että sen hyödyntämisessä tietävät joka tapauksessa tappiota eurooppalaiselle ruualle.

Osaamiseen Suomenkin pitää panostaa. Tätä korostaa myös vuodenvaihteessa aloittaneen tutkimusjätin Luonnonvarakeskuksen pääjohtaja Mari Walls (MT 5.1.).

Walls painottaa, että suomalaisten on tärkeää olla mukana bioteknologian parhaissa tutkimusryhmissä ja -hankkeissa. Hänen mukaansa geenimuuntelu ei peloista huolimatta paljon eroa perinteisestä kasvinjalostuksesta.

Suomella tuskin on varaa sulkea omaa ruuantuotantoaan gm-tekniikan ulkopuolelle. Kokemukset luopua vapaaehtoisesti uusimmasta tiedosta ja tehokkuutta parantavista tuotantotavoista ovat huonoja.

Vaikka markkinat vaativat ruuantuotannolta yhä suurempaa tehokkuutta, on asialla myös toinen puolensa. Tehotuotanto luo aina kysyntää myös erikoistuotteille, kuten luomu-, lähi- tai gm-vapaalle ruualle.

Tärkeintä ovat kuitenkin tuottajan oikeus päättää tuotannostaan ja kuluttajan oikeus tietää, kuinka ruoka on tuotettu.