Käytännön osaajien ääntä on kuultava

Meneillään oleva elinsuojelulain kokonaisuudistus on loppumetreillä. Tarkoituksena on, että uudistuksen raamit valmistuisivat vuoden loppuun mennessä.

Uudistuksen valmistelu herättää tunteita, ja erilaisilla kyselyillä ja selvityksillä pyritään vaikuttamaan päättäjiin.

Yleisradio julkisti maanantaina selvityksensä siitä, mitä mieltä Suomen suurimmat ruokatalot ovat eläinsuojeluasiamies Sari Salmisen esiin nostamista keskeisistä korjaustarpeista kotieläinten tuotantotavoissa.

Ruokataloilta kysyttiin, miten asiat ovat niiden omissa tuotantolaitoksissa ja millaisen kannan ongelmiin ruokatalot toivovat uuden lainsäädännön ottavan. Sen sijaan, että ruokatalot olisivat saaneet esittää omia havaintojaan, niiden piti ottaa kantaa eläinsuojeluasiamiehen mielipiteisiin.

Salminen vaatii muun muassa porsitushäkkien korvaamista karsinoilla, kokoritiläkarsinoiden poistamista naudanlihantuotannossa ja parsinavetoista luopumista kokonaan. Broileri- ja kalkkunahalleihin pitäisi saada lisävirikkeitä, koska eläinsuojeluasiamiehen mielestä niillä on tylsää.

Ylen Uutisten mukaan kyselystä selvisi, että ruokataloja huolestuttaa, mitä uusi eläinsuojelulaki ja eläinten aseman parantaminen tulee niille maksamaan.

Ruokatalot kiinnittivät huomiota myös siihen, miten mahdolliset uudet säännökset heikentävät niiden kilpailuasemaa muihin eurooppalaisiin ruuan tuottajiin nähden, jos lakia kiristetään tuntuvasti Suomessa ja samaan aikaan ruokaa muualla Euroopassa saa tuottaa väljemmillä säännöillä.

Ruokatalojen vastaukset elinsuojeluasiamiehen esiin nostamiin ongelmiin olivat asiallisia. Esimerkiksi porsitushäkkien käyttöä perusteltiin porsaiden suojelemisella. Parsinavetoissa eläimet ovat suuren osan vuodesta laitumella. Lisäksi navetoissa on panostettu monella tavalla eläinten viihtyvyyteen.

Ruokatalojen huoli lisääntyneistä kustannuksista on ymmärrettävä. Todellisuudessa kustannukset kuitenkin kaatuvat ruokaketjussa alkutuottajien maksettaviksi.

On hyvä, että eläinten hyvinvoinnista keskustellaan ja siitä ollaan huolissaan. Tässä suhteessa Suomessa ei kuitenkaan ole mitään hävettävää.

Jo nykyiset vaatimukset ovat Suomessa tiukemmat kuin monissa muissa EU-maissa. Nämä vaatimukset eivät kuitenkaan näy millään tavalla tuottajien saamassa hinnassa. Jos vaatimuksia suhteessa muihin maihin edelleen tiukennetaan, tarkoittaa se sitä, että tuotanto Suomessa loppuu.

Kysymys ei ole pelkästään Euroopan sisäisestä kilpailusta. Kilpailua tulee myös Euroopan rajojen ulkopuolelta. Tämä kilpailu on edelleen kovenemassa, jos esimerkiksi Yhdysvaltojen ja EU:n välisissä vapaakauppaneuvotteluissa ei onnistusta turvaamaan eurooppalaista ruuan tuotantotapaa.

Eläinten hyvinvoinnista huolissaan olevien pitäisi vaatia kaikelle Suomessa myytävälle ruualle samanlaiset tuotantokriteerit. Näitä kriteereitä pitäisi pystyä myös uskottavasti valvomaan.

On tietenkin hyvä, että ruokateollisuudelta kysytään, miten mahdolliset uudet säädökset vaikuttavat. Kokonaisuuden kannalta oleellista kuitenkin on, miten säädökset vaikuttavat tilatasolla. Tilatasolla on myös paras käytännön asiantuntemus eläinten kanssa toimimisesta.

Uusia tiukennuksia vaativat näyttävät luottavan siihen, että kuluttajat ovat valmiita maksamaan tiukemmilla kriteereillä tuotetusta ruuasta enemmän. Kokemuksen perusteella näin ei kuitenkaan ole. Tilatasolla sitä ei ainakaan huomaa.

Suomalaisilla maatiloilla on tehty ja tehdään joka päivä töitä, että eläimillä olisi mahdollisimman hyvät olosuhteet. On kummallista, että keskustelua eläinten hyvinvoinnista käydään ohittamalla parhaiden asiantuntijoiden tietämys.

On tärkeää, että eläinsuojelulain uudistamisen yhteydessä kuullaan myös käytännön osaajien mielipiteitä.

Maa- ja metsätalousministeriön nettisivuilla tuottajillakin on mahdollisuus antaa palautetta eläinsuojelulain valmistelijoille.