Inflaation kiihtyminen lyö maataloutta ankarasti

Pääkirjoitus

Huolimatta vuosia jatkuneesta maailmanlaajuisesta kovasta elvytyksestä inflaatio on pysynyt liiankin alhaisena. Euroopan keskuspankin (EKP) tavoitteena on, että inflaatio olisi keskipitkällä aikavälillä kaksi prosenttia tai vähän sen alle. Viime vuonna inflaatio ylitti Euroopan keskuspankin (EKP) tavoitteen reippaasti.

Suurimpia syitä inflaation heräämiseen oli energian hinnan voimakas nousu ja ongelmat maailmanlaajuisissa tuotanto- ja toimitusketjuissa. Eurostatin mukaan hintojen nousutahti oli marraskuussa 4,9 prosenttia. Luku on korkein yli 20 vuoteen, eli sinä aikana kun Eurostat on kerännyt tilastoa euromaiden inflaatiosta.

Perinteisesti inflaatiota torjutaan korkojen nostolla, mutta sitä ei nyt ole näköpiirissä, vaan elvytystoimet jatkuvat edelleen. Matalien korkojen aika ei jatku kuitenkaan loputtomiin varsinkaan, jos inflaatio ei merkittävästi hidastu. Suomen Pankin pääjohtaja ja EKP:n neuvoston jäsen Olli Rehn totesi joulukuussa, että edessä on rahapolitiikan ”normalisoinnin käynnistäminen”. Hän kuitenkin ennakoi, että inflaatiopiikki tulee helpottumaan tämän vuoden alkupuolella.

OP:n pääekonomisti Reijo Heiskanen arvioi marraskuussa, että inflaatiotilanne on tavallisen suomalaisen kannalta hieman epäreilu, koska hintojen nousu ei ole vaikuttanut kaikkiin samalla tavalla. (Yle 23.11.)

Maatalouteen hintojen nousu on iskenyt rajusti, koska lannoitteiden ja energian hinnat ovat nousseet kymmeniä prosentteja. Kustannuspaineet eivät ole hellittämässä. Öljyn hinnan nousu on jatkunut ja lannoitteiden raaka-aineiden hinnat ovat pysyneet korkeina. (MT 17.1.)

Heikko sato ja kohonneet kustannukset eivät ole näkyneet tuottaja- ja kuluttajahinnoissa. Tilastokeskuksen mukaan ruuan hinta nousi Suomessa huomattavasti vähemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Ruuan hinta nousu viime vuonna Suomessa keskimäärin 0,3 prosenttia.

Ruuan hinta on osaltaan hillinnyt inflaatiota, koska Suomessa kaikki kuluttajahinnat nousivat viime vuonna keskimäärin 2,2 prosenttia. Yksi syy siihen, että ruuan tuotantokustannusten nousu siirtyy kuluttajahintoihin hitaasti, ovat kaupan ja teollisuuden sopimuskäytännöt. Pellervon taloustutkimuksen PTT:n mukaan lisäksi hinta on keskittyneen elintarvikekaupan keskeinen kilpailukeino.

Kohonneet kustannukset aiheuttavat hintapaineita koko ruokaketjuun, mutta paineissa on eroja. Koska kauppaketjut kertoivat viime vuonna kasvaneista voitoista, on jostain muusta pitänyt tinkiä.

Ruuan tuottajahintojen reipaskaan nousu ei aiheuttaisi merkittävästi inflaatiota. Ruuan osuus kuluttajien menoista on keskimäärin kymmenen prosentin luokkaa. Siitä tuottajien saama osuus on pahimmillaan muutamia prosentteja. Ruuan osuus kuluttajien menoista vaihtelee muun muassa tulotason mukaan.

Pellervon Taloustutkimuksen PTT:n eilen julkistamien tietojen mukaan maatalouden yrittäjätulo laski viime vuonna ennakoituakin enemmän. Syksyllä PTT arvioi yrittäjätulon alenevan viidenneksen, mutta Tilastokeskuksen joulukuun ennakkotiedon mukaan lasku saattaa olla edellisestä vuodesta jopa 36 prosenttia.

Korkeiden tuotantokustannusten seurauksena maataloudessa nähdään PTT:n mukaan sopeuttamistoimenpiteitä, joiden seurauksena tuotanto pienenee. Kasvinviljelytiloilla vähennetään lannoitteiden käyttöä ja viljelypinta-ala saattaa vähentyä. Kotieläintuotannossa vähennetään tuotantoa ja tingitään investoinneista.

Ruuantuotannon ahdinkoon on etsitty ratkaisua monissa pöydissä, mutta konkreettisia keinoja ei ole löydetty. Lisätulojen sijaan maataloudelle suunnitellaan EU:n tasolla lisää kustannuksia aiheuttavia toimenpiteitä ilman lisärahoitusta. Tämä yhtälö on mahdoton. Nykymenolla ruuan kotimainen tuotanto näivettyy.

Ruuan tuottajahintojen reipaskaan nousu ei aiheuttaisi merkittävästi inflaatiota.