Kreikan saneeraus EU:n koetinkivi

On sanottu, että Euroopan unioni kehittyy kriisien kautta. Sanonta sopii paremmin kuin hyvin nykyiseen yhteisvaluutta euron kriisiin. Euron ongelmat ovat itse asiassa niin syvällä, että moni toivoo, ettei koko valuuttaunionia olisi koskaan edes luotu.

EU-maat kokoontuvat tänään jälleen kriisikokoukseen, jo toiseen vajaan viikon sisällä. Kun euromaat yrittävät vääntää ratkaisua ongelmasta, jonka mittasuhteistakaan ei ole tarkkaa tietoa, ei tehtävä ole helppo.

Kreikka on velkaantunut korviaan myöten viimeisten vuosien aikana. Syy on Kreikan itsensä, jossa poliittinen järjestelmä on ollut kyvytön tekemään järkeviä taloudellisia päätöksiä. Tämän toteaminen ei kuitenkaan auta nykyisessä ahdingossa tippaakaan.

Euron kriisi alkoi itse asiassa jo silloin, kun euro luotiin. Euroalueeseen piti ottaa mukaan vain maita, jotka täyttivät niin sanotut lähestymiskriteerit, jotka koskivat velkaantuneisuutta, julkisen talouden alijäämää ja korkoja. Näitä ehtoja ei kuitenkaan noudatettu vaan euromaat rikkoivat alusta alkaen omia sääntöjään.

Jos taloudessa ei olisi ollut kriisejä ja talouden kasvu olisi ollut vakaata, ei eurokaan olisi ajanut seinään. Maailma ei kuitenkaan ole tällainen. Taloudessa on ilmiöitä, joita ei paraskaan asiantuntija pysty ennustamaan. Sellainen oli esimerkiksi Yhdysvalloista vuonna 2008 alkanut velkakriisi, joka johti maailmanlaajuiseen taantumaan.

Euromaiden on nyt päätettävä, miten Kreikan velkasaneeraus tehdään. On todennäköistä, että Kreikan velkoja leikataan 50–60 prosenttia, mikä merkitsee suuria luottotappioita eurooppalaisille rahoituslaitoksille. Kreikan kriisi muuttuu siten yleiseurooppalaiseksi pankkikriisiksi.

Kreikan asettaminen velkasaneeraukseen tähtää paitsi Kreikan pelastamiseen, myös siihen, että tauti ei tarttuisi. Kreikan virus voi tarttua muihin maihin, joista heikoimpia ovat Italia, Espanja ja Ranska.

Kreikan velkojen järjestelystä seuraa väistämättä pankkikriisi, mikä tarkoittaa sitä, että pankkeihin on pumpattava uutta rahaa. Tämä raha tulee suureksi osaksi veronmaksajien kukkarosta.

Tulemme näkemään tilanteen, jossa ainakin jotkut pankit siirtyvät valtion haltuun. Kukin valtio tekee sitten omassa tahdissaan päätökset siitä, mitä se pankeilla tekee.

Ranska ja Saksa ovat olleet eri kannoilla pankkien pääomittamisen suhteen. Saksa on lähtenyt koko ajan siitä, että jokaisen maan on hoidettava omat pankkinsa. Ranska pyrki siihen, että pääomittaminen olisi tapahtunut väliaikaisen vakausrahaston kautta yhteisistä varoista.

Saksan linja voitti, mikä ilman muuta lisää talouskuria jatkossa. Kädenvääntö osoitti jälleen kerran, että se kenellä on rahaa, sillä on myös valtaa. Saksan talous on edelleen EU:n moottori.

Velkasaneerauspäätös päättää yhden näytöksen euron pelastamisoperaatiossa. Euron ominaisuus on, että se ei toimi riittävän hyvin, mutta siitä ei voida luopuakaan. Korkeintaan voidaan harkita joidenkin ongelmamaiden heittämistä ulos yhteisestä valuutasta.

Eurooppa joutuu varautumaan ehkä pitkäänkin matalan kasvun kauteen. Sen aikana kortit jaetaan jälleen kerran uudelleen. Ne maat, jotka ovat hoitaneet talouttaan hyvin, tulevat taantumasta ulos entistä vahvempina.

Tähän seuraan myös Suomen tulee pyrkiä. Vaikka finanssikriisi aiheuttaa väistämättä notkahduksen, se antaa myös mahdollisuuden. Se, jolla on kansantalous kunnossa, selviää tästäkin kriisistä.