Veroruuvi on nyt pohjassa

Lopuillaan olevaa vaalikautta on leimannut syventyvä talousahdinko. Odotetun talouskasvun sijaan meneillään on jo kolmas perättäinen supistuvan talouden vuosi.

Hallitus on pyrkinyt sopeuttamaan valtiontaloutta leikkaamalla menoja ja korottamalla veroja.

Valtion menoja on kuitenkin onnistuttu vähentämään pääasiassa leikkaamalla kuntien valtionosuuksia. Näin osa verojen kiristyksistä on siirretty kuntien tehtäväksi.

Kuntaverojen lisäksi myös muita veroja on nostettu niin, että veroaste on noussut neljässä vuodessa 42,1 prosentista 44,3 prosenttiin.

Tällä vaalikaudella verotus on kiristynyt noin viidellä miljardilla eurolla. Pääministeri Alexander Stubbin (kok.) hallitus ei ole edeltäjänsä linjaa muuttanut, vaan ensi vuodelle on tulossa 18 kiristävää veromuutosta. (23.10. Kauppalehti.fi)

Kataisen hallitus esitteli vajaa vuosi sitten rakenneuudistuspaketin. Esityksessä hallitus ulkoisti eläkeuudistuksen työmarkkinajärjestöille. Nämä saivatkin sopimuksen aikaan muutama viikko sitten. Työmarkkinajärjestöt sopivat myös kolmivuotisesta erittäin maltillisesta palkkaratkaisusta.

Hallitus esitti paketissaan muun muassa kuntien säästötavoitteeksi kahta miljardia euroa. Puolet tavoitteesta oli tarkoitus saada kasaan kuntien tehtäviä vähentämällä.

Tehtäviä ei ole onnistuttu kuitenkaan karsimaan, pikemminkin päinvastoin. Esimerkiksi kunnille esitetty vaatimus vanhusten laitospaikkojen vähentämisestä 300 miljoonalla eurolla on ikärakenteeseen nähden epärealistinen.

Hallituksen tekemiset ovat jääneet vähemmälle. Hallitus sopi kasvupaketista, joka painottui pääkaupunkiseudun asuntotuotantoon ja metron rakentamiseen. On vaikea kuvitella, miten ne edistävät rakentamisen jälkeen talouskasvua ja vientiä.

Hallitus myös laski yhteisöveron 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Noin miljardin veroalen uskottiin tuottavan dynaamisten vaikutusten kautta rahat takasin.

Veroale ei kuitenkaan parantanut yhtään Suomen kilpailukykyä vientimarkkinoilla. Saman suuruinen alennus palkkojen sivukuluihin tai investointien kaksinkertaisen poisto-oikeuden säilyttäminen olisivat suhteellista kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla parantaneet.

Menneisyyteen ei kuitenkaan voi vaikuttaa, mutta vaaleihin valmistautuvien puolueiden pitää esittää äänestäjille omat vaihtoehtonsa, miten Suomi nostetaan kasvu-uralle.

Yhä useampi talousasiantuntija on muistuttanut päättäjiä siitä, että verojen korottaminen tukahduttaa vähäisetkin toiveet talouskasvusta. Näin on myös käynyt, koska kiristynyt verotus on heikentänyt suomalaisten ostovoimaa. Työttömyyden lisääntyminen ja huonot talousuutiset saavat kuluttajat varautumaan entistä huonompiin aikoihin.

Tämä negatiivinen kierre ruokkii itse itseään ja syventää taantumaa entisestään. Tästä kierteestä pitää päästä irti. Julkista taloutta ei saada kuntoon ilman talouskasvua. Kasvua ja sitä kautta työpaikkoja ei synny ilman tuotannollisia investointeja.

Kaikki mahdollinen elvytysvara pitää käyttää vientiä lisääviin ja tuontia vähentäviin investointeihin. Hallituksen oman strategiankin mukaan nyt pitäisi panostaa vahvasti biotalouden kasvuedellytyksiin.

Tulevilla hallituspuolueilla ei ole edellisten hallitusten tapaan varaa asettaa ehdottomia kynnyskysymyksiä hallituspolitiikalle. Hallitusohjelman pitää olla lyhyt, selkeä ja joustava.

On selvää, että talouden jarruttamisen sijaan tulevan hallituksen politiikan on oltava nykyistä elvyttävämpää. Samalla julkinen talous on sopeutettava käytettävissä oleviin tuloihin. Verojen kiristyksen tie on kuljettu loppuun.