Maakuntayliopistot Suomen vahvuus

Julkisen sektorin pitkään jatkunut velkaantuminen on tuonut säästöpaineita yhteiskunnan kaikille sektoreille.

Poliitikoille menojen leikkaaminen ja niiden kohdentaminen eivät ole helppoa, mutta nykyisessä taloustilanteessa niiltä ei voi välttyä.

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitusohjelmassa päätettiin, että valtion menoja leikataan ja veroja korotetaan yhtä paljon. Todellisuudessa menoleikkaukset kohdistuivat pääosin kuntien valtionosuuksiin ja kunnat joutuivat puolestaan kiristämään omaa verotustaan.

Julkisen talouden menojen hillitsemiseksi hallitus päätti vuonna 2013 rakennepoliittisesta ohjelmasta. Siihen sisältyivät myös 260 miljoonan euron lisäsäästöt keskiasteen koulutuksesta. Vaalikauden lopulla hallituspuolueet kaatoivat yhdessä opposition kanssa nämä esitykset.

Vaikka osa leikkauksista kaatui, niin vaalikauden aikana koulutuksesta ja tutkimuksesta leikattiin kuitenkin yhteensä noin 1,4 miljardia euroa.

Kevään eduskuntavaalien jälkeen muodostetun Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ohjelmassa valtion säästölinja jatkuu. Tehtävä ei ole edelliseen vaalikauteen verrattuna ainakaan helpottunut. Hallitus aikoo säästää vaalikauden aikana koulutuksesta ja tutkimuksesta 2,7 miljardia euroa (HS 14.1.).

Edellisen vaalikauden lopulla hallitus sai vastata opposition tekemään koulutuksen leikkauksiin liittyvään välikysymykseen. Viime syksynä roolit vaihtuivat ja Sipilän hallitus sai vuorostaan vastata opposition koulutuksen leikkausta koskevaan välikysymykseen. Nyt erityisenä huolen aiheena olivat yliopistojen valtionosuuksien leikkaukset.

Keskustelu kolutukseen kohdistuvista leikkauksista on kiihkeää. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) lokakuussa kirjoittama avoin kirje yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen johdoille nostatti kovan metelin. Ministeri epäili, että resurssien puute ei ole keskeinen ongelma, vaan niiden hyödyntäminen.

Vauhtia keskusteluun antoi Teknologiateollisuus ry:n vajaa vuosi sitten tekemä ehdotus yliopistojen määrän puolittamisesta ja maakuntamallin purkamisesta. Uudet huippuyksiköt palvelisivat Teknologiateollisuuden mukaan paremmin elinkeinoelämää, tutkimusta ja sivistystä.

Samansuuntaista ajattelua edusti Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n maaliskuussa julkistama analyysi. Aalto-yliopiston rehtorin Tuula Teeren ja Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaanin Arto Mustajoen kirjoittaman analyysin mukaan opetusta ja tutkimusta tekevien yliopistoyksiköiden määrä pitäisi puolittaa.

Evan analyysin tyrmäsivät muun muassa Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto. Ne kysyivät, miksi EVA julkaisee vanhaa ja harhaanjohtavaa tietoa.

Nykyinen yliopistoverkosto on rakennettu pääosin 1950-luvun ja 1970 luvun aikana. Jos silloinen yliopistoväki olisi saanut päättää, niin suurin osa nykyisistä niin sanotuista maakuntayliopistoista olisi jäänyt syntymättä.

Maakuntayliopistojen vaikutus oman alueensa ja koko maan kehittymiseen on ollut todella mittava. Esimerkiksi Nokian synnyssä maakuntayliopistojen rooli oli merkittävä.

Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että maakuntayliopistojen perustaminen on ollut ehkä merkittävin, vaikuttavin ja pysyvin aluepoliittinen päätös Suomessa. Millainen Suomi olisi, jos esimerkiksi Lappeenrannan, Vaasan, Oulun, Jyväskylän, Kuopion, Joensuun ja Rovaniemen yliopistoja ei olisi perustettu?

Laadukas ja tasa-arvoinen koulutus on yhteiskunnan suurin investointi tulevaisuuteen. Tästä syytä siihen tehtävät säätöpäätökset pitää harkita erittäin tarkkaan. Keskittäminen ei ole tässäkään asiassa kuitenkaan kestävä vaihtoehto.