Ruualle haetaan uusia markkinoita

Venäjän elokuun alussa asettama tuontikielto ei hyydyttänyt EU:n maatalousvientiä unionin ulkopuolisiin maihin viime vuonna. EU säilytti edelleen asemansa maailman suurimpana maataloustuotteiden viejänä. (MT 5.8.)

Maataloustuotteiden viennin arvo EU-maista kasvoi edellisvuodesta 1,6 prosenttia 122 miljardin euroon, mikä vastaa seitsemää prosenttia kaikesta tavaraviennistä. Tärkeimmät eurooppalaiset vientituotteet ovat alkoholi, vehnä, vauvanruuat, ruokavalmisteet, maitotuotteet ja sianliha.

Tuontikielto leikkasi maatalousvientiä Venäjälle viime vuonna 23 prosenttia, mutta vajetta paikkasi etenkin lisääntynyt vienti Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.

Sen sijaan Suomessa itänaapurin asettama kielto käänsi viennin laskuun. Suomesta vietiin 2014 elintarvikkeita kaikkiaan reilut kaksi prosenttia vuodentakaista vähemmän, kun vielä edellisvuonna vienti jatkoi kasvuaan. Tämän vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana elintarvikeviennin notkahdus on jo merkittävästi tuntuvampi, 15 prosenttia.

Suomesta Venäjälle suuntautuvan ruokaviennin arvo pieneni liki kolmanneksen viime vuonna, mutta tänä vuonna siitä on sulanut jo neljä viidesosaa.

Erityisen kovasti kansainvälisen politiikan synnyttämät tyrskyt ovat iskeneet Valioon. Vielä viime vuoden heinäkuussa yhtiössä näytti siltä, että Venäjän-vienti kasvaa kaikkien aikojen parhaaksi, yli 400 miljoonaan euroon. Ennätys jäi rikkomatta, kun vienti tyssäsi kokonaan käytännössä yhdessä yössä. Yhtiöllä on pientä paikallista tuotantoa, joten Valio-brändi näkyy kuitenkin yhä venäläiskaupoissa.

Valiossa katastrofi onnistuttiin sikäli välttämään, että kaikille jäsentilojen tuottamalle maidolle löydettiin uusi käyttökohde, vieläpä nopeasti. Sillä on iso merkitys valiolaisille tiloille.

Yhtiön tuloksenteon ja viime kädessä maidon tuottajahinnan kannalta ei ole kuitenkaan yhdentekevää, mihin maito käytetään. Valio teki vuosikausia töitä päästäkseen mukaan tuoretuotteiden hyväkatteisille kuluttajamarkkinoille Venäjällä. Viime elokuussa tämä työ valui kerralla hukkaan, ja kuluttajatuotteiden myynti vaihtui usein heikosti kannattavaan teollisuustuotteiden kauppaan.

Muualla Euroopassa yhtä suurta menetystä ei koettu, sillä tuoremaitotuotteiden vienti Venäjälle on mahdollista vain harvasta maasta.

Yhdysvallat vahvisti viime vuonna asemaansa EU:n maataloustuotteiden tärkeimpänä yksittäisenä vientikohteena. Maan merkitys voi edelleen kasvaa, jos EU:n ja USA:n kauppa- ja investointikumppanuus TTIP toteutuu.

Monta mutkaa on vielä matkassa ennen kuin sopimus on valmis allekirjoitettavaksi. Peloista huolimatta sopimukseen kohdistuu paljon myös myönteisiä odotuksia. Heinäkuussa julkistetun Eurobarometrin mukaan enemmistö EU-kansalaisista pitää uutta kumppanuussopimusta hyvänä asiana.

Yllättävää oli, että Suomessa TTIP saa jopa hieman enemmän kannatusta kuin EU:ssa keskimäärin. Myös MTK ilmoitti alkuvuonna toivovansa sopimuksen syntymistä, jos se ei laske ruuan turvallisuutta ja laatua koskevia vaatimuksia.

Elintarvikeviennissä voi olla paljon voitettavaa, sillä nykyisellään esimerkiksi eurooppalaiset juustoerät saattavat joutua USA:ssa odottamaan jopa 60 päivää ennen kauppaan pääsyä erilaisten elintarviketarkastusten takia.

Suomalaistuotannon näkökulmasta on enemmän kuin toivottavaa, että Venäjän rajat avautuisivat taas meillä tuotetuille elintarvikkeille. Viimeistään nykyinen välirikko EU:n ja Venäjän välillä on kuitenkin osoittanut, että itänaapurin varaan ei vientiohjelmaa kannata yksin rakentaa. Mahdollinen TTIP voi koitua myös suomalaisen ruokatuotannon eduksi, mutta markkinoita on syytä tähytä myös muualta.

Siksi onkin tärkeää, että suomalaisviranomaiset tekevät kaikkensa, jotta lihanvienti Kiinaan voisi alkaa. Aasian markkinat eivät tarjoa ehkä parasta hintaa esimerkiksi suomalaiselle sianlihalle, mutta etenkin vaurastuvan Kiinan markkinoilla löytyy potentiaalia.