Tuottajan tehtävä on tuottaa ruokaa

EU-komissio julkisti viime viikolla esityksensä unionin maatalouspolitiikan eli capin uudistamiseksi vuodesta 2014 alkaen. Esitys oli hyvin pitkälle sellainen, mitä ennakolta arvioitiinkin.

Maatalouskomissaari Dacian Ciolosin mukaan komission esityksellä tavoitellaan neljää asiaa: kilpailukykyistä ruokaturvaa, viljelijän taloudellisen aseman turvaamista, maatalouden turvaamista koko EU:n alueella sekä capin yksinkertaistamista.

Komission tavoitteet ovat todella hyviä ja kannatettavia. Se, ovatko esitetyt toimenpiteen saman suuntaisia näiden tavoitteiden, saavuttamiseksi onkin eri asia.

Komission tavoitetta yksinkertaistaa maatalousbyrokratiaa ei esityksestä huomaa. Päinvastoin vaikuttaa siltä, että byrokratia valvontoineen tulee entisestään vain kasvamaan.

Esityksessä halutaan lisätä maatalouden ympäristövaatimuksia niin, että kolmannes maatalouden suorista tuista maksettaisiin niille, jotka tekevät ympäristösopimuksen.

Komissio esittää seitsemän prosentin ympäristöalaa. Käytännössä tämä tarkoittaa suojakaistoja, kesantoa tai metsitystä. Viherryttämistuen saaminen edellyttäisi myös vähintään kolmea viljeltävää kasvia.

Suomalaisten viljelijöiden kannalta komission esittämä ”viherryttäminen” on jälkijättöistä. Suomessa suurin osa viljelijöistä on jo sitoutunut ympäristönsuojeluun. Muissa EU-maissa tilanne ei ole läheskään yhtä hyvä. Mitä uutta komission esitys toisi ympäristönsuojeluun suomalaisilla maatiloilla? Todennäköisesti byrokratia vain lisääntyisi entisestään.

Uusien ehtojen on vaikea kuvitella lisäävän kilpailukyistä ruokaturvaa. Jo nykyisellään EU on asettanut omalle maataloustuotannolleen useita sellaisia ehtoja, jotka heikentävät tuottajien kilpailukykyä EU:n ulkopuolisiin maihin nähden.

Yksi esimerkki on häkkikanaloiden kielto. Eläinsuojelullisesti kielto saattaa olla perusteltu, mutta kilpailukykyyn se vaikuttaa negatiivisesti. Miten EU aikoo turvata sen, ettei kananmunia tuoda sellaisista maista, joissa kieltoa ei ole?

On hyvin todennäköistä, että komission esitys tulee muuttumaan vielä huomattavasti, kun se siirtyy EU-maiden maatalousministereiden ja Euroopan parlamentin käsittelyyn. EU:n budjetista pitää löytyä maatalouteen myös tarvittavat rahat.

Parlamentin maatalousvaliokunnan edustajat tyrmäsivät esityksen tuoreeltaan. Parlamentaarikkojen mielestä esityksessä ei huomioida eurooppalaisen maataloustuotannon kilpailukykyä, eikä siten myöskään ruokaturvaa. Konservatiiveja edustavan parlamentaarikko James Nicholsonin mukaan esitys on byrokraattinen ja tuhoaisi EU:n maatalouden. (MT 14.10.)

Maatalousministeri Jari Koskisen (kok.) mukaan komission ehdotukset ovat kuitenkin peruslinjoiltaan Suomen näkemyksen mukaisia sokerikiintiön poistumista lukuunottamatta. Koskinenkin moittii ehdotusta siitä, ettei byrokratian vähentämiseen ole kiinnitetty riittävästi huomiota.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistaminen on viljelijöiden tulojen kannalta tärkeä asia. Uudistusta tehtäessä pitää kuitenkin muistaa, että jo nykyisinkin viljelijän ajasta menee aivan liian paljon selviämiseen kunnialla tukihakemusviidakosta. Tahattomatkin virheet saattavat tulla kalliiksi.

Viljelijän tärkein tehtävän on tukiasioiden pohtimisen sijaan tuottaa ruokaa.

Poliitikkojen ja hallinnon tehtävänä on – sekä Suomessa ja Euroopassa – byrokratian paisuttamisen sijaan luoda ruuan tuotannolle riittävät ja mahdollisimman selkeät edellytykset ja taata viljelijöille muuhun yhteiskuntaan verrattuna oikeudenmukainen tulotaso.

Siinä on tehtävää riittävästi.