Vain muutos on pysyvää EU:n maatalouspolitiikassa

Moni asia muuttui Suomessa yhdessä yössä vuoden 1995 alussa Suomen liityttyä yhdessä Ruotsin ja Itävallan kanssa Euroopan unioniin. Keskustelua Suomen silloisen Euroopan yhteisön (EY) jäsenyydestä käytiin valtioneuvoston antamien selontekojen ja tiedonantojen pohjalta eduskunnassa jo vuodesta 1988 lähtien.

Eduskunta päätti Suomen liittymisestä EU:hun marraskuussa 1994. Päätöstä edelsivät isot mullistukset kansainvälisessä tilanteessa. Jäsenyysprosessissa on yhtymäkohtia nyt käynnissä olevaan Nato-jäsenyyskeskusteluun.

Kristiina Hakalan vuonna 2014 koostamassa tietopaketissa Suomen liittymisestä Euroopan unioniin kerrataan, että liittymiseen koskeviin asenteisiin vaikutti muun muassa Suomen ja Neuvostoliiton kaupan romahtaminen 1980-luvun lopussa ja sitä seurannut syvä talouslama. Vauhtia jäsenyyspohdintaan antoivat myös Neuvostoliiton vallankaappausyrityksen epäonnistuminen elokuussa 1991 ja siitä alkanut Neuvostoliiton luhistuminen.

Asenteiden muutokseen EY:tä kohtaan vaikutti myös se, että Suomi ja Venäjä sopivat YYA-sopimuksen päättämisestä tammikuussa 1992. Oman lisänsä toi myös Ruotsin heinäkuussa 1991 jättämä EY-jäsenhakemus. Suomi jätti oman EY-jäsenyyshakemuksensa maaliskuussa 1992.

Maataloustuottajat vastustivat liittymistä, koska sen tiedettiin romahduttavan tuottajahinnat. Näin myös kävi, ja tilalle tuli EU:n yhteinen maatalouspolitiikka tukineen, tukiehtoineen ja valvontoineen. Suomalaiset joutuivat sopeutumaan vuosikymmeniä rakennettuun EU:n maatalouspolitiikkaan.

EU:n yhteinen maatalouspolitiikka täytti tämän viikon keskiviikkona 60 vuotta. Silloin julkaistiin ensimmäinen cap-lainsäädäntö. Tavoitteena oli yhteisillä periaatteilla varmistaa muun muassa, että kuluttajille on tarjolla elintarvikkeita kohtuuhintaan ja viljelijöille kohtuullinen toimeentulo.

Tavoitteet ovat toteutuneet vain osittain. Ruoka on kohtuuhintaista, mutta viljelijöiden toimeentuloa ei voi pitää kohtuullisena. Vaatimukset viljelijöitä kohtaan ovat lisääntyneet, tukia on leikattu eikä markkinoilta ole saatu tuotteista riittävää hintaa.

Nämä tavoitteet ovat edelleen olemassa, mutta keinot ovat 60 vuoden aikana muuttuneet monta kertaa. Ilmastonmuutoksen torjunta näkyy tukiehdoissa. Euroopan komission mukaan viljelijöillä on ruuan tuottamisen lisäksi tehtävänä suojella samalla luontoa ja turvata sen monimuotoisuus.

EU:n maatalouspolitiikka on jaksotettu seitsemän vuoden ohjelmakausiin. Kausien vaihtuminen on merkinnyt isoja uudistuksia, joihin tuottajien on ollut pakko sopeutua. Jokaisen maatalouskomissaarin tavoitteena on ollut byrokratian vähentäminen, mutta siinä ei ole onnistuttu.

Parhaillaan on menossa kahden vuoden siirtymäkauden viimeinen vuosi, koska uuden ohjelmakauden ehdoista ei päästy ajoissa sopimukseen. Ensi vuoden alussa on tarkoitus ottaa käyttöön uusi yhteinen maatalouspolitiikka. Uusi vuosi muuttaa yhteistä maatalouspolitiikka merkittävästi ja se näkyy myös tukihaussa. MT:n tukihakuohjeiden tuottajan Juhani Rekun mukaan ensi vuosi muuttaa tukihaussa kaiken. (MT Tukiohjeet 20.4.)

Ensi vuonna paperinen tukihaku loppuu ja valvonnan – toivottavasti myös viljelijän – avuksi tulee tarkempi sateliittiseuranta.

Tämän vuoden tukihakemukset tehdään vielä pääsääntöisesti "vahan" mallin mukaan, mutta ensi vuonna muutokset ovat suuria. Kuinka iso muutos on, selviää varmuudella kunhan tulevat tukiehdot varmistuvat. Niissä varmaankin huomioidaan muuttunut kansainvälinen tilanne? Varmaa ainakin on, että maatalouspolitiikassa vain muutos on pysyvää. Toivottavasti muutokset olisivat nyt viljelijöiden kannalta positiivisia.