Hallinnon määrään välttämätöntä puuttua

Hallinnon ja sen vaatiman byrokratian jatkuva kasvu on saanut Suomessa viime vuosina osakseen lisääntyvää arvostelua. Ylimittainen hallinnointi estää yrittäjyyttä, vähentää työpaikkoja ja nujertaa kansalaisten yleistä aktiivisuutta.

Maatalouden piirissä byrokratia on ollut tunnustettu taakka koko EU-ajan, vaikka osattiin elinkeinoa hallinnoida ennen jäsenyyttäkin.

On vaikea muistaa hallitusta, jonka maataloustavoitteisiin ei olisi kirjattu byrokratian karsimista. Hyvistä pyrkimyksistä huolimatta lopputulos on ollut tavallisesti päinvastainen.

Maatalouden jättimäinen byrokratia on osittain ymmärrettävää.

Jos maatalouspolitiikka on monimutkaista, ei sen hallinnointikaan voi kovin yksinkertaista olla. Erityisjärjestelyjä politiikkaan ovat usein vaatineet voimakkaimmin tuottajat itse.

Hallinnon paljous ei kuitenkaan poista vaatimusta sen tehokkuudesta ja läpinäkyvyydestä. Mitä enemmän jotakin toimialaa hallinnoidaan, sen tärkeämpää on tuntea hallinnon kustannukset ja vaikutukset toimialaan.

Maaseudun Tulevaisuus pyrki kevään ja alkukesän aikana selvittämään perusteellisesti maataloushallinnon kokonaiskustannukset ja henkilöstömäärän (MT 23.7.). Tehtävä osoittautui vaikeaksi, sillä yksikään johtava viranomainen ei tuntenut kokonaisuutta – myös oman viraston osalta kysytyt tiedot olivat usein hakusessa.

On vakava tilanne, jos hallinnon kustannukset katoavat valtion budjetin pääluokkiin, eikä kukaan tunne kokonaisuutta. Virkamiestyö perustuu toki aina lakiin, mutta virastoilla on aina vahva taipumus myös omaehtoiseen tehtävien kasvattamiseen.

MT:n selvitys osoitti suoraan maatalouteen liittyvän hallinnon kustannukseksi noin 110 miljoonaa euroa vuodessa. Sen lisäksi tulevat monet virastot – kuten Tukes, Evira, aluehallintovirastot, tutkimuslaitokset sekä koko ympäristöhallinto – joiden työstä osa kohdistuu maatalouteen. Todellinen hallintokulu noussee näiden ansiosta kymmenillä miljoonilla.

MT:n selvityksen perusteella pelkkä tukihallinto maksaa maatilaa kohti keskimäärin 2 000 euroa. Hallinnossa työskentelee noin 1 400 virkamiestä – yksi jokaista 40 tilaa kohti.

Hallinnolla on paljon tehtäviä, ja niitä hoitavat varmasti tunnolliset virkamiehet. Yhteiskunnan tehtävä on kuitenkin määrittää, milloin hallintoa on tarpeisiin nähden sopivasti.

Suomen taloudellinen kestävyys on kovalla koetuksella. Työttömyys nousee, eikä uusia menestysaloja näy tilannetta helpottamaan.

Kansantalouden tunnusluvut kertovat, että kasvavan hallinnoinnin sijasta Suomella olisi kiire rohkaista ja kasvattaa tuotannon investointeja ja työpaikkoja.

Maatalous on tuskin ainoa toimiala, jossa yrittäjänä toimimista rajoittaa monimutkaistuva ja yrittäjää yhä enemmän työllistävä byrokratia. Tuotannon ja työpaikkojen menetystä ei voida korvata hallintoa kasvattamalla.

Viljelijöistä voi tuntua ihmeelliseltä, ettei maataloushallinnon laajuutta ja kustannuksia tunne kukaan. Heiltä itseltään hallinto vaatii tarkkaa kirjanpitoa ja raportointia, joiden laiminlyönnistä rangaistaan.

Vaikka uuden hallituksen kausi on lyhyt, tuoreen maatalousministeri Petteri Orpon (kok.) on syytä pitää silmällä hallintonsa kasvupyrkimyksiä. Hänen edeltäjänsä eivät siinä erityisesti onnistuneet.

Yritysten puolelta löytyy säännöllisin väliajoin esimerkkejä siitä, kuinka niiden itsensä rakentama byrokratia voi syödä kilpailukyvyn ja lopulta tukehduttaa koko yrityksen. Samalla tavalla voi käydä kokonaiselle kansantaloudelle. Myös Suomessa riski on todellinen.