Politiikka

Kesä kauhan varressa: Vieraiden kestitsemisestä voi tulla uuvuttava velvollisuus

Politiikka 14.07.2018

"Ei pitäisi olettaa, että isäntäväki kestitsee ollenkaan. Jokaiselle kuuluu kotirauha", sanoo Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntija.


Jenna Jalkanen
Maailma muuttuu, mutta tavat laahaavat jälkijunassa. Vieraat, sukulaiset tai oma puoliso saattavat olettaa, kaikille maalaistalon vierailijoille järjestetään automaattisesti kystä kyllä – kuten ennenkin oli tapana.

Kesä on vieraiden kulta-aikaa.

Monen maalaistalon eteinen täyttyy kengistä, kun sisään astelevat vuoroin sukulaiset, ystävät, remonttimiehet, urakoitsijat, kesätyöntekijät, tarkastajat ja hyvänpäiväntutut.

Samalla törmäävät modernin elämän vaatimukset ja maaseudun vanhat tavat.

On perinteisesti ollut kunnia-asia, ettei vieras jatka matkaansa tyhjin vatsoin. Kestitys myös mielletään edelleen enemmän emännän tehtäväksi.

Arkisesta vieraanvaraisuudesta voi kesän kiireiden keskellä tulla uuvuttava velvollisuus.

"Olen maatilan töissä täydellä panoksella mukana ja pikkuhiljaa alkanut vihaamaan koko ruuanlaittoa", avasi keskustelun muuan tilanteeseen kyllästynyt emäntä. Kutsutaan häntä tässä yhteydessä Annaksi.

"Mistä tulee olettamus siitä, että maatilan emännällä ei ole muuta tekemistä kuin kulkea päivästä toiseen kattila kaulassa? Mulla on. Se keittää joka keittää, minä en keitä."

Anna myös ihmettelee, kuinka ruuan raaka-ainetta pilkkahintaan myyviltä tuottajilta odotetaan "koko pitäjän" ruokkimista, vaikka samalla elintarvikkeiden hinnasta valitetaan jatkuvasti.

"Meillä on taas semmoinen kesä tulossa, että jos vaan suostuisin ja tekisin, niin kuin isäntäkin mielellään olettaa, meillä ei varmaan 20 lautasta parhaimmillaan pöydässä piisaisi."

Ennen vanhaan kaikkia kulkijoita on kestitty, sillä välimatkat olivat pitkiä ja uuvuttavia. Tapa on säilynyt maaseudulla pitkään.

"Tunnistan ehdottomasti ilmiön. Kun joku tuli, niin ilman muuta jotakin tarjottiin, vaikka ei ollut kahvi- tai ruoka-aika", muistelee lapsuuttaan maa- ja kotitalousnaisten Länsi-Suomen toiminnanjohtaja Maija Willman.

Tarjoamisella pidettiin myös talon mainetta yllä.

Vieraat saattoivat tulla entisaikaan ilmoittamatta.

"Se tuntui omalla tavallaan mukavalta. Nykyään ei voi lastakaan lähettää käymään naapurissa laittamatta ensin viestiä."

Enää tarjoaminen ei kuitenkaan ole pakollista.

Willman ei usko, että tilalla kävijät automaattisesti odottaisivat tarjoiluja.

"Ei pitäisi olettaa, että isäntäväki kestitsee ollenkaan. Jokaiselle kuuluu kotirauha."

Osa kestitsemiseen liittyvistä haasteista johtuu siitäkin, ettei kotirauhan rajaa maalaistalossa aina ymmärretä.

"Sukulaiset saattavat pistäytyä kuin omaan kotiinsa, vaikka menevät toisen huusholliin."

Itä-Suomessa on pöytään tavattu kattaa sen seitsemää sorttia, tuli vieras milloin vain. Maatilalla varttunut Etelä-Savon Maa- ja kotitalousnaisten ruoka-asiantuntija Mervi Kukkonen uskoo Willmanin tavoin, että kestitysvelvollisuus on hiipuvaa perinnettä.

"Nuoremmat emännät tekevät niin paljon tilan ulkopuolella töitä, ettei keittiössä ehditä olemaan. Eikä huonoa omaatuntoa kanneta enää, jos pakkasessa ei satu olemaan tuoretta pullaa."

Erona menneeseen on nykyajassa sekin, että entisaikaan emäntä hääräsi harvoin keittiössä yksin: usein apuna olivat naispuoliset sukulaiset.

Kukkosen lapsuudenkoti oli myös majatalo, jossa ruokapöytään kutsuttiin kaikki tulijat. Isotäti taikoi aina lihapaistin pöytään.

"Meillä äiti oli navetalla ja hoiti karjaa, isotäti emännöi. Ei se ole enää tätä päivää. Senkin takia vierasvara ei ole valmiina."

Jos ruokkiminen siis tuntuu taakalta, vaihtoehdoista kannattaa käydä keskustelua.

"Vierailijatkin ymmärtävät, että maatila on työpaikka. Emännän työn ei tulisi olla olettamuksena vain ruuanlaitto ja kestitseminen", sanoo Marttaliiton koordinaattori Katariina Juurikkala.

Kestityksestä olisi myös vieraiden ja sukulaisten kanssa hyvä sopia etukäteen, hän jatkaa.

Esimerkiksi ruuanlaiton ei tarvitse olla vain isäntäväen tehtävä.

"Jos vieraat viihtyvät pidempään, on heiltä vieraanvaraisuutta auttaa askareissa."

Kestitys on parhaimmillaan nautinnollista sekä vieraalle että isäntäväelle. MT:n lukijoille tehdyssä kyselyssä useat myös kertoivat laittavansa mielellään pöydän koreaksi.

Jos ruokaa haluaa tehdä, on hyvä huomioida syöjän energiantarve. Raskaan työn tekijät tarvitsevat tuhtia evästä.

"Suosisin uuniruokia, joita voi tehdä isomman satsin ja valmistella etukäteen. Ruokaisammat keitot ovat myös hyviä: isossa kattilassa keiton määrää on helppo lisätä. Makaronilaatikko ei vaadi paljon erilaisia kastikkeita ja keittelyjä. Laatikon raikastaa rinnalle tehty salaatti."

Yllätysvieraidenkaan kestitsemisestä ei kannata ottaa paineita.

"Kahvit voidaan keittää ja jäätelöä laittaa vieraiden tuomien mansikoiden seuraksi."

Vieraanvaraisuudesta pro gradu -työnsä tehnyt Päivi Harjula mainitsee tutkielmassaan, kuinka ruuan sekä yösijan tarjoamisella on ollut historiallisesti tärkeä merkitys pitää yhteiskuntaa koossa.

Vieraanvaraisuudella on myös korostettu ja lisätty omaa valtaa.

Vaikka kestitys ei enää ole yhteiskunnan tukipilari, pieni evästys piristää nykyäänkin työkseen tiloja kiertäjiä.

"Muistan meidänkin vanhoja legendoja jotka kiersivät talosta taloon. He eivät meinanneet kestää, kun kahvia tarjottiin niin paljon. Kohteliaisuussyistä oli pakko juoda. Oli ihanaa, jos välillä saikin vaikka perunan", Willman kertoo.

Aiheeseen liittyvät artikkelit