Vesurit ja maalipensselit tehokäyttöön! - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Vesurit ja maalipensselit tehokäyttöön!

Kun pinta-alasta lähes 80 prosenttia on metsää, puita kyllä riittää halailtaviksi muuallakin kuin järven reunassa.

"Oh là là, mikä järvien määrä! Mutta mitä ihmettä nuo pusikot ja puut tekevät upeiden näkymien edessä?"

Aina sama virsi ranskalaisten ystävien kanssa Suomen kesässä ajellessani tai ranskalaistuttavien Suomi-kierroksen jälkeisiä kommentteja kuunnellessa.

Suomi, tuhansien järvien ja valoisien kesäöiden ihmemaa, on saanut niin harvinaisia valtteja lyhyeen kesäsesonkiinsa, että kyllä niiden esillepanon pitäisi olla kunnossa. Tänä kesänä täytyisi sitä paitsi valloittaa uudelleen kotimaiset matkailijat ja saada heidät vakuuttuneiksi siitä, ettei täältä kesällä herra paratkoon kannata mihinkään lähteä, vaan jättää etelänmatkat marraskuulle ja muihin ankeisiin ajankohtiin.

Nyt, kun nämä Manner-Euroopan maaseutujen matkailureittejä paljon ajelleet automatkailijat ovat jääneet kotimaahan, pitäisi heille täälläkin tarjota sitä, mihin he ovat muualla tottuneet. Viihtyisien majoitus- ja herkuttelupaikkojen tarjonnassa Suomen maaseutu jää valitettavasti pahasti alakynteen, mutta runsaat vesistömme tarjoavat niin huikaisevia maisemia ja kokemuksia, että siinä olemme vahvoilla.

Mutta vähintään vesurit ja kirveet olisi todella otettava tehokäyttöön kaikissa kunnissa niin, että tien ja rannan välissä rehottavat pajupuskat, pensaikot ja turhat puut saataisiin pois hienoja näköaloja peittämästä. Maiseman esteettömyys on ykkösasia. Kun pinta-alasta lähes 80 prosenttia on metsää, puita kyllä riittää halailtaviksi muuallakin kuin järven reunassa.

Minulla on ollut onni matkailla myös Punkaharjulla ennen kuin siitä tehtiin luonnonsuojelualue. Silloin tämä upea kansallismaisema avautui henkeäsalpaavana seitsemän kilometrin harjun pituudelta kimaltavan Puruveden ja Pihlajaveden välissä.

Mutta kun viimeksi kävin herkuttelemassa historiallisen Hotelli Punkaharjun silakoilla, peitti metsä sen ikkunapöydästä aiemmin alhaalla sijaitsevaan vesistöön avautuneen hienon näköalan. Ei kukaan vastusta luonnonsuojelualueita, mutta jos sellainen peittää ainutlaatuisen nähtävyyden, voi ihmetellä suojelun välttämättömyyttä juuri siinä kokonaisuudessa.

Samalla, kun liiteristä kaivetaan esille vesurit ja kirveet, voisi sieltä poimia myös välineet takapihojen siivoamiseen. Harmittaa todeta, että vaikka itse on ehditty automatkailla jo vuosikymmeniä ja nähdä paljon omien rajojen ulkopuolella, on jäänyt huomaamatta, miten siistiä, roskatonta ja hoidettua muualla on.

Helpon pikatestin voi tehdä ajamalla Torniojoen vartta ensin Suomen puolta pitkin ylös ja sitten Ruotsin puolta alas. Ei tarvitse arvata, kummalla puolella on enemmän siistejä pensasaitoja, hyvin maalattuja rakennuksia ja liehuvia isännänviirejä.

Tällainen maaseutumaiseman hoito ei tule kalliiksi. Viitseliäisyys riittää. Maalipurkit ja -pensselit ovat pieni investointi verrattuna siihen iloon, jonka itsekin saa, kun talosta, mökistä, ulkohuonerakennuksista ja pihakiikusta sukeutuu kasvonsa pesseitä kaunottaria.

Kunnostamisessa säästäminen tulee aivan liian kalliiksi. Ennen oli meilläkin kirkonkylä kunnan käyntikortti. Kun sitten kauniit vanhat rakennukset jätettiin – päinvastoin kuin muualla Euroopassa – kunnostamatta ja ne purettiin, menetimme korvaamattoman valtin, vanhan kyläidyllin. Ankeat markettiparakit, parkkipaikat, huoltoasemat ja muut kenkälaatikot olisivat meilläkin hyvin sopineet kirkonmäeltä vähän kauemmas.

Kylänraitteja ja kirkonkyliä emme enää takaisin saa, mutta siitä vähästä vanhasta, mitä vielä jäljellä on, on syytä pitää tiukasti kiinni ja kunnostaa ne. Matkailijat ja jälkipolvet kiittävät.

Kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija.

Puita kyllä riittää halailtaviksi muuallakin kuin järven reunassa.

Lue lisää

Kesä–heinäkuussa suomalaiset tekivät yli seitsemän miljoonaa matkaa kotimaassa

Houkuttava matkailukokemus syntyy jo ensikontaktissa

Suomen asema matkailumaana voi kohota koronan jälkeen – nyt on laitettava yrittäjien verkostot kuntoon

"Suomalaisen viljelijän suurin ystävä on ranskalainen poliittinen johtaja"