Jenkki Euroopassa - Kolumnit - Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Jenkki Euroopassa

Nuorena opiskelijana tapasin Kilpisjärven biologisella asemalla jenkin, joka kierteli maapallon biologisia asemia tutustuakseen erilaisten elinympäristöjen toimintaan, aina Jäämeren rannoilta Australiaan. Kadehdin tietysti hänen mahdollisuuksiaan maailman kiertämiseen, kun minulle oli jo saavutus päästä Lappiin asti.

Kilpisjärvellä jenkki oli vain käymässä, varsinaisesti hän työskenteli Abiskossa Ruotsin tuntureilla. Kun kysyin, mitä hän tutki, vastaus ällistytti minut: suurin piirtein hän sanoi tutkivansa maapallon ekosysteemien toimintaa.

Minusta se kuulosti utopistiselta, suorastaan taivaan rannan maalailulta. Niinpä en edes painanut nuoren tutkijan nimeä mieleeni; ehkä hän esittäytyikin vain etunimellään.

Minusta tutkijan piti paneutua perusteellisesti johonkin suppeaan aiheeseen, kuten jonkun lajin, elinympäristön tai muun selvän kokonaisuuden tarkkaan tutkimiseen. Näin hänestä tulisi sen alan erityistuntija.

Yksittäinen tutkimus ei ole aina viimeiseen asti totta, vaikka materiaali olisi kerätty aivan oikein. Joku toinen voisi käsitellä materiaalin eri tavalla ja päätyä aivan erilaisiin tuloksiin.

Tämähän on tullut hyvin ilmi nyt koronatutkimuksissa, mutta samalla tavoin voi käydä millä tahansa alalla. Siksi keskustelu, myös arvostelu, kuuluu tieteeseen. Sillä tavoin punnitaan tulosten oikeellisuutta.

Suoranaiset tutkimustulosten vääristelyt ovat onneksi harvinaisia, mutta jo kohteen rajaus ja menetelmien valinta vaikuttavat tuloksiin. Tutkijan johtopäätökset ovat tulkintaa, johon vaikuttavat tutkijan omat näkemykset.

Vain unissa voi nähdä ympäristökeskuksen tutkijan, joka tiivistäisi työnsä tulokset sanomalla, että liito-orava on niin yleinen ja menestyy niin hyvin talousmetsissä, ettei se tarvitse erityistä suojelua.

Tutkijapiireissä on myös koulukuntia, jotka ovat eri mieltä joistakin perusasioista ja pyrkivät omilla tutkimuksillaan osoittamaan mielipiteittensä oikeutuksen.

Hyvä esimerkki on kiista metsien jaksottaisen ja jatkuvan kasvatuksen kannattavuudesta tai vaikutuksesta metsäluonnon monimuotoisuuteen. Kummallakin puolella on mielestään pätevää todistusaineistoa oman kantansa tueksi.

Samanlaista vastakkainasettelua on terveydenhoidon ja lääketieteen piirissä. Tieteen historia kertoo, että yleensä tällaiset kiistakysymykset lopulta ratkeavat – ja ratkaisun avaimena on usein monen tutkimuksen yhtäaikainen arviointi, siis meta-analyysi, eikä yksittäinen tutkimus.

Tuhansien tiedemiesten työtä ja yksittäisten tutkimuksien tuloksia yhdistelemällä saadaan laajempi käsitys elonkehän toiminnasta.

Tavallisesti tällaisen synteesitutkimuksen tekijä on aluksi syventynyt johonkin pieneen kohteeseen yksityiskohtaisesti omissa tutkimuksissaan. Tässä vaiheessa saadaan kuva tutkimusmenetelmistä, niihin liittyvistä virhelähteistä, perehdytään toisten tutkijoiden samaa aihepiiriä käsitteleviin töihin ja omaksutaan tutkijan faktoihin pitäytyvä ajattelu.

Lopulta sitä sitten ollaan kymmenien tai satojen tutkijoiden työryhmässä, joka laatii synteesiä omalta alaltaan, esimerkiksi ilmastonmuutoksesta tai biodiversiteetin hupenemisesta tai väestöä uhkaavista pandemioista.

Olin väärässä, kun tuomitsin yksioikoisesti jenkin haihattelijaksi, ehkä hän tähtäsi suoraan tällaiseen työhön.

Yksittäinen tutkimus muuttaa harvoin valtakunnan politiikkaa, mutta suurten synteesien pitäisi ohjata poliittista päätöksentekoa. Ilmastonmuutos tai lajituho ei poistu sillä, että ne kielletään.

Kirjoittaja on luontokirjailija Savitaipaleelta.

Tutkijan johtopäätökset ovat tulkintaa, johon vaikuttavat tutkijan omat näkemykset.

Lue lisää

Miten metsäkasvit selviävät avohakkuusta?

Rasismi näkyy myös korkeakoulutettujen maahanmuuttajien kohtelussa

Tutkimus: Kavereiden puute tärkeä syy nuorten miesten vähäiseen liikuntaan

Suurpetokannat yhtä tiheitä luonnonsuojelualueilla sekä niiden ulkopuolella – luonnonsuojelualueiden ahmakantojen tiheys on jopa laskusuunnassa