Kolumni

Pitäisikö kaisla rauhoittaa?

Tänäkin kesänä on ollut kymmenittäin uutisia milloin minkäkin merenlahden tai järven kaislan leikkuusta. Minä en ole tainnut elämäni aikana nähdä sellaista kaislakasvustoa, jota olisi tarpeen leikata.

Uutisiin liittyneistä kuvista on kyllä nähnyt, että kasvi, jota leikataan, on järviruoko eli ryti eikä kaisla. Kaisla ja ruoko ovat aivan erilaisia kasveja niin ekologialtaan, merkitykseltään kuin käyttötavoiltaankin.

Järvikaisla ja sen hiukan pienempi sukulainen, merenrannoilla kasvava sinikaisla ovat sarakasveja, joiden suora varsi kohoaa lehdettömänä veden pinnan yläpuolelle. Varren sisällä on hohkaista solukkoa, ja varren voi helposti puristaa lyttyyn sormien välissä.

Ruoko taas on heinä, jonka ontto korsi puutuu luunkovaksi syyskesällä ja lehdet ovat viiltävän terävälaitaisia. Korret voivat kohota parikin metriä veden pinnan yläpuolelle.

Ympäristövaikutuksiltaankin kasvit ovat aivan erilaisia.

Kaisla kasvaa harvoina kasvustoina, joiden läpi voi tavallisesti soutaa vaivatta: pehmeät varret taipuvat helposti veneen tieltä. Kaislikko ei juurikaan lietä pohjaa, sillä aallokko ja veden virtaukset kulkevat helposti kaislikon läpi.

Ruoko taas kasvaa läpitunkemattoman tuuheina kasvustoina, jotka pidättävät veden tuoman lietteen ja aaltojen ajamat roskat. Hiekkapohjalle asettunut ruokokasvusto peittää muutamassa vuosikymmenessä hiekan näkymättömiin lietteen ja tiukan juuristonsa alle. Hiekkapohjan esille raivaamisessa tarvittaisiin tässä vaiheessa jo kaivinkonetta!

Sankkaan ruovikkoon ei soutamalla pääse. Järviruo’on runsastuminen on ollut lukuisille pienille pohjakasveille kohtalokkaampaa kuin tulokaskasvina parjatun vesiruton leviäminen.

On ruo’olla toki paikkansa. Jokien ja purojen suissa se pidättää virran tuomat ravinteet ja roskat, jolloin avovesialueet pysyvät puhtaampina. Ruovikolla on myös aivan omanlaisensa eliöstönsä kaulushaikaroineen ja kerttusineen.

Kaislaa voi siis pitää puhtaan veden ja terveen järven merkkinä, taajat ruovikot taas kertovat rehevöitymisestä ja rantojen liettymisestä. Ruo’on leikkuu voi olla järven hoitoa, mutta kaislan poistaminen ei sitä ole!

Yritys, joka tarjoaa kaislanleikkuuta järvien hoitokeinona, osoittaa asiantuntemattomuutensa: he eivät tiedä, mitä tekevät.

Ruo’on ja kaislan sekoittamisen taustalla on historia ja luonnon muutos. Vanha kansa toki tunsi molemmat kasvit ja osasi käyttää niitä kumpaakin sopivalla tavalla. Nykyisin kaislaa on järvissä hyvin niukasti, mutta alati taajenevat ruovikot peittävät rantoja.

Tilanne oli päinvastainen silloin kun karja sai vapaasti laiduntaa rannoilla. Naudoille maistuivat alkukesästä vedestä nousevat ja vielä pehmeät ruo’on korret niin hyvin, että lehmät kahlailivat niitä ahmiessaan vatsaansa myöten vedessä. Niinpä suurella osalla nyt ruokoa kasvavilla rannoilla oli 1900-luvun alkupuolella harva kaislikko, joka ei estänyt uimista tai eikä veneellä liikkumista eikä sulkenut näkymää järvelle.

Kun laidunnus päättyi, ruoko valtasi kaislikot, mutta moni puhui edelleen kaislikosta, vaikka kasvi oli vaihtunut. Kaisla on käynyt suorastaan harvinaiseksi.

Eniten kaislaa näkee nykyään jokien virtapaikoissa, missä ruoko ei menesty. Siellä se kasvaa usein pelkästään uposkasvina, jonka pitkät nauhamaiset lehdet huojuvat virrassa. Sitä harva edes tunnistaa kaislaksi.

Virran kaislakasvustot ovat tärkeitä kalojen suojapaikkoja, joissa taimen vaanii saalistaan ja joiden turviin pikkukalat pakenevat.

Mitä väliä sillä sitten on, millä nimellä jotakin kasvia kutsutaan? Teepä kaislakatto tai puno kori ruo’osta! Näsiän kutsuminen viinimarjaksi voi käydä hengen päälle!

Typerykseltä tuntuu esimerkiksi henkilö, joka puhuu talvisen kaislan keräämisestä polttoaineeksi! Tai toimittaja, joka siitä kertoo!

Kirjoittaja on luontokirjailija Savitaipaleelta.

Ympäristövaikutuksiltaankin järviruoko ja -kaisla ovat aivan erilaisia.

Lue lisää

"Typerykseltä tuntuu henkilö, joka puhuu kaislan keräämisestä polttoaineeksi!", lataa Seppo Vuokko kolumnissaan

Miten metsäkasvit selviävät avohakkuusta?

Jenkki Euroopassa

Pitääkö metsän häviämisestä olla huolissaan?