Sanna Marin ei voi jäädä vihreiden panttivangiksi toista kertaa

Mielipide

18.12.202001:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Vihreät ovat toiminnallaan onnistuneet halvaannuttamaan pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen toimintakykyä tilanteessa, jossa siihen ei olisi varaa. Jo vuoden kestänyt näytelmä ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) toimien laillisuudesta ei kiinnosta vastuullista äänestäjää tavalla, jolla media on sitä käsitellyt.

Vaikka perustuslakivaliokunnan lausunnossa Haavistolle annettiin raskaat moitteet, tavallisen suomalaisen mahdollisuuteen työllistyä, saada terveyspalveluja iäkkäille vanhemmilleen tai vaikka viettää korona-joulua edes jollain tavalla totutulla tavalla, sillä ei ole merkitystä.

Juuri näistä asioista politiikassa on tällä hetkellä kysymys. Lisäksi hallituksen pitäisi keksiä tapoja, joilla valtion tuen varaan ajautunut elinkeinoelämä saadaan muiden avun tarvitsijoiden ohella saateltua korona-taantuman yli. Sen jälkeen ministerien pitäisi keksiä keinot, millä tavalla tämä kaikki maksetaan.

Näistä asioista vastuulliset äänestäjät ovat kiinnostuneita ja muidenkin pitäisi.

Pekka Haavisto itse olisi voinut rakentavammalla käytöksellään kantaa vastuunsa tapahtuneesta. Hän olisi aivan hyvin voinut myöntää virheensä selvemmin. Haaviston kansansuosio olisi sen kestänyt. Kokeneen poliitikon charmi olisi voinut jonkin ajan kulua vielä saada tästä aivan uuden silauksen.

Nyt näin ei käynyt. Vihreät kantavat syntipukin roolia pitkään. Paluuta parin vuoden takaisiin kannatuslukuihin ei nähdyllä arroganssilla ole luvassa..

Myös pääministeri Marinin kilpi tahraantui hallituskumppaninsa taaperruksessa. Päävastuu oman hallituksensa ministerien kelpoisuudesta on erityisesti pääministerillä, Moni kysyykin, missä Marin oli, kun ulkoministerin toimien laillisuutta käsiteltiin?

Marin ei uskaltanut pakottaa vihreitä vaihtamaan ministeriä. Pelko hallituksen kaatumisesta tilanteessa. jossa maa on pahassa kriisissä, oli ymmärrettävästi suuri.

Toista kerta Marinkaan ei voi vihreiden panttivangiksi enää jäädä.

Julkisuudessa vastuuta Haaviston kohtalosta on tarjottu erityisesti keskustalle ja sen puheenjohtajalle Annika Saarikolle. Ajatuksena on, että keskusta hallituksen tolkkuna luottopelaajana laittaisi kumppaninsa kuriin.

Ajatus on outo. Vastuu Haaviston toimista on miehellä itselllään, sen jälkeen vihreiden puhenjohtajalla Maria Ohisalolla ja lopulta pääministerillä.

Keskustan kenttäväki on suhtautunut asiaan paljon rauhallisemmin, kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää. Hallituksen kaatuminen ei olisi auttanut maakuntien väkeä millään tavalla.

On erittäin epätodennäköistä, että mikään muu hallituskoalitio tai -ohjelma antaisi esimerkiksi maa- ja metsätaloudelle tai maaseudun kunnille paremman lopputuloksen kuin nykyinen.

Vihreiden ansiosta turpeen energiakäytön vähentämisessä on ajauduttu ojasta allikkoon, mutta samanlainen tilanne olisi ollut odotettavissa vaikkapa kokoomuksen kanssa.

Vaikka kriisillä on nyt turpeen tuoksu ja Haaviston kasvot, hallituksella on useita muita tärkeitä asioita ratkaistavanaan. Niistä koronan voittaminen on ensimmäinen ja valtion talouden tervehdyttäminen toinen.

Huomattavan populismin sijaan sekä hallituksen että oppositiopuolueiden kannattaa suunnata tarmonsa niiden voittamiseen. Toisarvoiseen melskaukseen yhä useampi suomalainen on jo kyllästynyt..