Kolumni

Hajanaisten yritysten kerho

ETL on itse asiassa hajanaisten yritysten kerho, jonka on vaikea olla samaa mieltä vähänkään merkittävimmistä asioista.

Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohtajan Piia Pohjan eroilmoitus nostaa jälleen kerran esiin tämän etujärjestön perusongelman. Julkisuuteen liitosta ei ole viime vuosina uutisia sinkoillut. Itse asiassa koko liiton olemassaoloa oli kuluneen vuoden aikana vaikea havaita muutenkaan.

Tämä huomattiin myös työnantajaliiton hallituksessa. Kun Pohja neljä vuotta sitten nimitettiin tehtäväänsä, häneltä odotettiin juuri viestinnässä paljon.

Toisin kuitenkin kävi. Kun yli 300 000 suomalaista työllistävän ruokaketjun sisäistä tulonjakoa käsiteltiin julkisuudessa jatkuvasti, Elintarviketeollisuus ei pystynyt osallistumaan keskusteluun.

Kun monet jäsenyritykset odottivat liitoltaan napakkaa vastausta kaupan ylivaltaan hinnoittelussa, kauppatavoissa ja elinkeinopolitiikassa, ETL pysyi hiljaa.

Myöskään koronavuoden aikana käytyyn keskusteluun kotimaisen tuotannon asemasta ETL ei löytänyt kantaa, joka olisi mediassa loistanut.

Kun Pohja ilmoitti tiistaina jättävänsä tehtävänsä, kukaan ei yllättynyt. Liiton hallituksen puheenjohtaja Annikka Hurme kertoi tehtävän olleen kuormittava. Hän piti myös Pohjan neljävuotisen uran pituutta hyvin sopivana. Uuden toimitusjohtajan valinta alkoi heti (MT 5.1.).

Hurmeen lausunnon takaa paistaa hienoinen itsekritiikki myös liiton hallintoa kohtaan. Kun liitto yrittää tavalla tai toisella löytää yhteistä säveltä 600 suomalaisen yrityksen kesken, tehtävä on kuormittava myös liiton hallitukselle.

Ilman hallituksen selvää sitoutumista ja tukea ETL:n toimitusjohtajan tehtävässä on vaikea selvitä kenenkään.

ETL on itse asiassa hajanaisten yritysten kerho, jonka on vaikea olla samaa mieltä vähänkään vaikeammista asioista.

Se ei uskalla arvostella kauppaa, koska sen menestyvät jäsenyritykset eivät halua sitä. Ravitsemuskeskustelunkaan ytimeen sen on vaikea osallistua, koska jäseninä on sekä liha-alan että kasvisruokien valmistajia.

Osa jäsenistä pitää kotimaisia raaka-aineita ykkösasianaan, toiset eivät haluaisi pitää kotimaisuutta millään tavalla esillä. Myös ulkomaankauppaa käyvien yritysten ja kotimarkkinoihin keskittyvien edunvalvonnassa on eroja.

Jäsenten näkemysero tuli esiin muun muassa marraskuussa, kun ETL teki sopimuksen Elintarviketyöläisten Liiton (SEL) kanssa etuajassa ennen nykyisen sopimuskauden loppua.

Isoille yrityksille, kuten Hurmeen johtamalle Valiolle, Atrialle tai vaikkapa HKScanille, työrauhan säilyminen lakkoherkän SEL:n kanssa on tärkeää.

Yleisesti tunnettua on, että eläinperäisiä tuotteita jalostavat yritykset eivät kestä lakkoa välttämättä edes yhtä päivää ilman merkittäviä ongelmia.

Ne yritykset, jotka olisivat toivoneet paikallisen sopimisen edistymistä, pettyivät. Lisäksi parin prosentin kustannusten nousu on nykyisessä taloudellisessa tilanteessa paljon.

Elintarviketeollisuusliiton hahmottomuus häiritsee myös sen jäseniä. Uskonpuute omaa liittoa kohtaan nousee taustakeskusteluissa usein esiin.

Kun uutta toimitusjohtajaa valitaan, ETL:n on valittava samalla ne asiat, joihin sillä on realistiset mahdollisuudet vaikuttaa. Muuten liiton painoarvo vähenee entisestään.

Pelkkää keskustelukerhoa kukaan ei kaipaa.

Lue lisää

Lihataloilla menee lujaa – kotona syöminen lisää myyntiä ja vienti Kiinaan vetää

Valion tuotteet palaavat Lidliin vuosien tauon jälkeen

Vielä pitää pöllyttää miesvallan linnakkeita

Lihakeskusliitto on ihmeissään Elintarviketeollisuusliiton irtisanomista yhteistyösopimuksista: "Jos rivit rakoilee, siitä ei hyvä seuraa!"