Korona nostaa maidonkulutusta Ranskassa

Ranskalaisten aamiaispöydän maitokahvi, ”café au lait”, on vakavasti otettava juttu kuten kaikki ruokaan liittyvä herkkusuiden suurvallassa. Sen valmistaminen on tarkkaa hommaa, jotta siitä saadaan niin hyvänmakuinen. Maidon täytyy olla ehdottomasti täysmaitoa ja kahvin yöntummaa ranskalaispaahtoa. Aamiaispöytään kannetaan kaksi kannua; toisessa kuumaa maitoa ja toisessa vahvaa kuumaa kahvia.

Sitten tulee tarkkuutta vaativa vaihe: Jokaisella on oma ”le bol”, korvaton maitokahvikulho, johon kaadetaan höyryävistä kannuista yhtä aikaa – toistan, yhtä aikaa – saman verran kahvia ja kuumaa maitoa. Ranskisten mukaan tässä manööverissä tapahtuu ravintokemiallinen ilmiö, joka on ”café au lait’n” tainnuttavan maun salaisuus.

Maidonkulutuksen lisääntyminen koronaepidemian aikana tuli kaikille täysin yllätyksenä. Samoin kuin Suomessa, maidon kulutus on Ranskassa laskenut kuin lehmänhäntä. Kymmenen vuoden ajan raju lasku on näyttänyt peruuttamattomalta. Mutta vuonna 2020 maidonkulutus nousi kahdeksan prosenttia.

Maidonkulutus sellaisenaan on Ranskassa aina ollut puolta pienempää kuin Suomessa, sillä ranskikset kuluttavat maitotuotteensa pääasiassa juustoina ja jugurtteina. Ruokajuomina pöydässä hallitsevat suvereenisti viini ja kivennäisvedet.

Suuri viinimaa on muuten myös Euroopan suurin kivennäisvesimaa niin kulutuksen kuin tuotannonkin kannalta. Maa on täynnä kuuluisia kivennäisvesilähteitä ja kylpyläkaupunkeja, joissa luonnonkivennäisvettä saa lasiinsa suoraan hanasta. Tarjolla on 78 erilaista kivennäisvettä, osa niin mineraalipitoisia, että ne ovat lääkekäytössä. Kyse ei siis ole keinotekoisesta porevedestä.

Pandemian aikana koronasulut ja ulkonaliikkumiskiellot ovat pakottaneet ranskalaiset neljän seinän sisälle niin tiukasti, ettei sellaista Suomessa osata kuvitellakaan. Sen verran stressaavaa on kotiarestissa ollut, että odotetun vauvabuumin sijasta tulikin pieni, kaikkia rauhoittava maitobuumi.

Ranskalainenhan kokkaa suomalaiseen verrattuna paljon, mutta koronan aikana perinteisten pöperöiden kuten perunamuusin, bretagnelaisten lättyjen, ”crèpes,” ja muiden maitoa vaativien herkkujen paluu on korostunut. Leipominen on kokenut suuren buumin. Ranskalaiskodeissa on alettu taas harrastaa myös omatekoisia jugurtteja.

Korvaavat maitotuotteet, kuten kauramaito, kuuluvat Ranskassa pääasiassa luomubisnekseen. Niiden kulutus on nousussa ilman samanlaista jalansijaa kuin meillä. Korona-aika on luonut selvästi tarpeen hakeutua perinteisten, turvalliseksi miellettyjen asioiden pariin, joihin maito kuuluu. Eikä ranskalaista juustotarjotinta horjuta mikään maassa, joka ylpeilee yli 1 000:lla eri juustolla. Se pysyy ruokapöydässä kuin sauna Suomessa.

Ihmettelen kuitenkin, miksi laktoosi-intoleranssi ei tunnu olevan sama suurongelma kuin Suomessa. Jos joku siitä Ranskassa kärsii, maitoa saa tietysti paitsi laktoosittomana, luomumaitoa on aina saanut jopa pastöroimattomana. Myös pastöroimattomasta maidosta valmistettuja juustoja on tarjolla, sillä luojan kiitos Ranska voitti 1980-luvulla EU:n juustosodan, jossa ne yritettiin kieltää.

Ja miksi tavallisetkin ranskalaiset juustot tuntuvat sopivan myös suomalaiselle laktoosi-intolerantille? Onko syy se, että Ranskassa juustot kypsytetään pitempään kuin meillä? Ranskalaisen mittapuun mukaan meillä lähes kaikki juustot ovat vielä ”keskeneräisiä”.

Suomessa tartun aina vanhimpiin, jo tarjoukseen menneisiin juustoihin. Niissä alkaa olla makua. Laktoosi-intoleranssista kärsivillekin ne näyttävät passaavan.

Kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija.

Korona-aika on luonut selvästi tarpeen hakeutua perinteisten, turvalliseksi miellettyjen asioiden pariin.