Kolumni

Entä jos?

Korona-aikana olemme eläneet epäselvässä maisemassa. Se on tullut maksamaan inhimillisesti ja taloudellisesti valtavasti. Euroopassa virus on tappanut yli puoli miljoonaa kansalaista ja talouden tappiot ovat järkyttävän suuria. Suomi on tähän mennessä selvinnyt vähemmällä. Vaikka meillä torjunnassa onnistuttiin kohtuullisesti, taloudelliset menetykset ovat olleet massiivisia. Valtio on velkaantunut jo parisenkymmentä miljardia ja velkapotti kasvaa vielä tuntuvasti ennen kuin tasapaino on uudelleen saavutettu. Tuskaista on ajatella, mitä tuolla rahalla olisi muuten voitu saada. Tällaista kansakunnan elämä saattaa olla. Mitä se olisikaan, jos tulisi paha kriisi?

Yhteiskuntamme on rakennettu monimutkaiseksi kuten talousjärjestelmämmekin. Samalla se on käynyt herkäksi häiriöille. Rahamarkkinakriisi ja investointipankin konkurssi USA:ssa yli kymmenen vuotta sitten ajoivat Suomen vuosikymmenen kestäneeseen velkaantumiseen. Nyt virus tekee saman. Eivätkä nämä todellakaan ole pahimpia ajateltavissa olevia häiriöitä.

Mitä monimutkaisempi yhteiskuntamme on, sitä varmemmin kaiken pitää toimia tasapainoisesti. Yhä useammin taitaisi pitää kysyä: entä jos?

On asioita, joiden pitää toimia tapahtuu mitä hyvänsä. Vettä, ruokaa, lääkkeitä ja energiaa on saatava. Niitä on oltava varastossa ja niiden tuotantokyvyn on toimittava, vaikka internet kaatuisi. Anteeksi sarkasmini.

Näiden murheiden rinnalla kannattaa tarkastella, mitä kaikkea myönteistä hiljaisuudessa on tapahtumassa. Eduskunnan keskustelussa esitettiin paheksunta siitä, kuinka ilmastonmuutoksen vastaiset toimet maksaisivat meille suomalaisille. Protestoin tätä väitettä ja luettelin miljardimittakaavan investointeja, joista Suomessa on kerrottu. Ne kaikki kytkeytyvät ilmastotoimiin tai datatalouteen. Akkutehtaat, data-keskukset, tuulivoima, biotuotetehtaat jne. synnyttävät juuri nyt työtä ympäri maata nimenomaan suurten kaupunkien ulkopuolelle. Jopa nykyajan kaivoshankkeet kytkeytyvät tähän. Esitin vastakysymyksen: luetelkaa viime vuosilta yli 500 miljoonan euron hankkeet, jotka eivät saisi voimaansa ilmastokytkennästä, biotaloudesta tai digitalouden noususta. Ei kuultu tällaista listaa, sillä sitä ei ole.

Uskallan ministerikauteni loppuessa esittää väitteen: Suomeen tullaan investoimaan vielä kymmenillä miljardeilla euroilla tuulivoimaan ja siihen kytkeytyvään vetytalouteen. Tuo kaikki tulee tapahtumaan hajautetusti ympäri Suomen maaseutua. Olen tästä ylpeä, koska tämä laitettiin tukineen alulle toisessa hallituksessani. Tämän päälle kaikki muu se hyvä biotalouden kehitykseen liittyen, jolla lopulta korvataan venäläinen raakaöljy ja kivihiili. Tämä on se tulevaisuuden visio, jonka puolesta kannattaa toimia eikä käyttää voimiaan tapella tätä työn-, bisneksen- ja metsänvihreää kehitystä vastaan, jota kutsumme vihreäksi siirtymäksi. Minulle se on aina ollut Kepunvihreää – syvän vihreää - siirtymää, ei raitiovaunun vihreää. Kymmenien kuntien talous paranee tämän myötä ratkaisevasti ja monet saavat pysyviä ja merkittäviä maan-vuokratuloja tästä. Eivät kaikki, mutta taloudellisen toimeliaisuuden lisääntyminen auttaa lopulta meitä kaikkia.

Kirjoittaja on kansanedustaja (kesk)

Mitä monimutkaisempi yhteiskuntamme on, sitä varmemmin kaiken pitää toimia tasapainoisesti.

Lue lisää

"Yhtä eppäillään"

Saksa on liian suuri Euroopalle

Uskaltaako metsänomistaja lisätä lahopuun määrää, jos siitä seuraa metsän käytön rajoituksia?

Maine on metsärahaston tärkein valuutta – tuottotavoitteisiin ei kannata pyrkiä keinolla millä hyvänsä