Keskusta on syynissä
31.5.202102:00
Maanantaiaamuna kahden viikon päästä pähkäillään, kenestä tulee Helsingin pormestari ja kuinka keskusta selviytyi ”kohtalonvaaleissa”, perussuomalaisten puristuksessa maakunnissa ja alueilla.
Politiikan tarkkailijat ja media ovat seuranneet keskustan meininkejä katastrofaalisten eduskuntavaalien jälkeen yhdestä näkökulmasta: lähteekö puolue puheenjohtajansa johdolla uuteen nousuun ?
Keskusta on saanut todella paljon julkisuutta henkilöratkaisuistaan ja niihin liittyvistä taustakohinoista. Ryöpytystä on riittänyt lähes kaikista tekemisistä. Puolue on kiinnostanut aina mediaa ja suurta yleisöä.
Keskustan johdossa on toiminut kahden vuoden aikana kolme puheenjohtajaa.
Juha Sipilä jätti puheenjohtajuuden vaalitappion jälkeen vuoden 2019 syyskuussa. Katri Kulmuni oli keskustan keulilla vuoden verran johtamatta puoluetta yksissäkään vaaleissa. Annika Saarikko voitti puheenjohtajuuden Kulmunilta vuoden 2020 syyskuussa.
Saarikon esiintymis- ja supliikkiosaamiseen luotetaan ja uskotaan. Hänen odotetaan nostavan johtamansa puolue kohti ehompaa kannatusta.
Valtiovarainministerin ja puheenjohtajan tehtävien yhteensovittaminen kysyy osaamisen ohella jaksamista ja kestävyyttä. Kumpikin tehtävä yksistäänkin on kovimmasta päästä.
Keskustan paineet ovat heijastuneet keväällä 2019 muodostetun hallituksen elämään. Puolueen epäluottamus pääministeri Antti Rinnettä kohtaan johti tämän eroon vuoden 2019 joulun alla. Ja vastahan keskusta jännitti jousta äärimmilleen hallituksen puoliväliriihen yhdeksän vuorokauden neuvotteluissa.
Puheenjohtaja pääministerinä ja valtiovarainministerinä vahvistaa hallituksen toimintakykyä.
Puolueen analyyseissa eduskuntavaalien jälkeen on tappion syistä todettu, että keskusta tavoitteineen ja saavutuksineen on tuntematon suomalaisille.
Keskusta on parhaimmillaan yhtä aikaa sekä tasapainottava voima että väkeväteemainen omintakeinen puolue.
Maan politiikassa tarvitaan kokoavaa voimaa toimintakykyisten enemmistöhallitusten muodostamisessa. Tasapainottava politiikka korostuu vastakkainasettelujen kiristyessä. Myös keskustan ulkopuolisten huoli puolueen kuihtumisen seurauksista kumpuaa tästä näköalasta.
Puoluetta syytetään siitä, että se osallistuu yhteistyöhön vuoroin vasemmiston vuoroin oikeiston kanssa. Se on keskikentällä operoivan puolueen tehtävä. ”Linjattomuuden” voi nähdä positiivisessa valossa: vasemmiston johtamassa hallituksessa keskusta korostaa yrittäjyys- ja omistusasioita, kun taas oikeiston kanssa puolueelle lankeaa huolenpito sosiaalisesta, koulutuksellisesta ja alueellisesta tasa-arvosta. Tällaisessa ”linjattomuudessa” yrittäjyys ja eheys yhdistyvät.
Väkevin teema koskee Suomen aluekehitystä: jatkuuko keskittyminen vai kääntyykö suunta kohti tasapainoa ? Keskusta profiloituu ”väljän Suomen” politiikalla. Luonnonvarat ovat ympäri Suomea. Palvelurakenteen, infrastruktuurin ja liikenneinvestointien on nojattava tähän realiteettiin. Etätyö ja monipaikkainen elämä ovat tätä päivää.
Jokainen puolue on oman onnensa seppä. Keskustan mahdolliset voitot ja tappiotkin riippuvat siitä itsestään. Niin se on myös kesäkuun 13. päivän koetoksen osalta. Oma tekeminen ratkaisee.
Kirjoittaja on ministeri
Keskusta on parhaimmillaan yhtä aikaa sekä tasapainottava voima että väkeväteemainen omintakeinen puolue.
- Osaston luetuimmat
