Talibanistan ja Eurooppa

Historia toistaa taas itseään. Epätoivoisten vietnamilaisten pako Saigonista huhtikuun 30. päivän aamunkoitossa vuonna 1975 toistuu parhaillaan dramaattisesti, kun afganistanilaiset taistelevat viimeisistä paikoista vapauteen Kabulin lentokentän kaaoksessa ennen kuin maa sulkeutuu talibanien hirmuhallinnon kurimukseen.

Jo toistamiseen maailman mahtavimmat sotavoimat ovat taipuneet kehnosti aseistettujen sissien aatteen palon edessä, aikoinaan kommunismin, nyt islamismin voittaessa. Tosin tv-ruuduissa maailmalle avautuva näky ei anna kuvaa ratkiriemukkaasta voitosta, kun kansalaiset pötkivät pakoon kaikin keinoin kauhun vallassa.

Kabulin tragedia heijastuu Eurooppaan asti. Se osoittaa raadollisesti, miten käy, kun maailmanpoliisia ei ole enää olemassa.

Euroopan on viimeinkin uskottava, ettei amerikkalainen poliisisetä pidä enää planeetan järjestystä yllä.

Terrorismin uhka kasvaa jälleen Euroopassa. Talibanien voitontie on omiaan nostamaan muslimiterroristien itsetuntoa ja rohkaisemaan heitä ottamaan siitä mallia.

Vaikka talibanit eivät olleet osallisia länteen kohdistuneissa terroristi-iskuissa, antoivat he terroristijärjestö Al Qaidan rauhassa lymytä Afganistanin vuorilla ja luolissa. Nyt muslimiterrorismia kuin ruttoa pelkäävät naapurit Kiina, Venäjä ja Pakistan tosin ovat Luojan kiitos tehneet selväksi, että yhteistyö loppuu siihen paikkaan, jos rajan yli alkaa tulla terroristeja.

Uusi pakolaisvirta suuntaa taas kohti Eurooppaa. Onko se yhtä voimakas kuin Syyrian sodan seurauksena vuonna 2015, se jää nähtäväksi.

Jo viime vuonna 50 000 Afganistanin pakolaista oli suurin Eurooppaan saapunut ryhmä Syyriasta tulleiden jälkeen. Joka tapauksessa se pakottaa EU-maat vihoviimeinkin sopimaan yhteisestä pakolaispolitiikasta, kun entisiäkin turvapaikan hakijoita, jotka täyttävät turvapaikan saannille asetetut ehdot, pallotellaan yhä kurjissa oloissa Kreikan saarilla.

Mutta ajoitus on huono juuri nyt, kun Euroopan mahtimaissa, Saksassa ja Ranskassa, järjestetään vaalit. Populistien pelossa muut puolueet tiukentavat kantojaan maahanmuuttoa kohtaan. Se on jo nyt kuulunut sekä Ranskan että Saksan poliitikkojen puheissa vaikka Kabulin kauhukuvat pyörivät vielä silmien edessä.

Eurooppalaiset arvot poljetaan maan rakoon uudessa Talibanistanissa:

Demokratia, sananvapaus, vähemmistöjen ja ennen kaikkea naisten oikeudet ovat kirosanoja. Jo nyt on kuulunut raportteja tyttökoulujen sulkemisista ja tyttöjen kuvottavasta pakkonaittamisesta urheille talibanitaistelijoille.

Euroopassa reaktiot ovat vaihdelleet kauhistuneista tuomitseviin brittilehtien kirkuessa erovaatimuksia ”gagalle”, seniilille, Joe Bidenille. Mutta vähintään yhtä ”gagalta” vaikuttaa EU:n ulkopoliittinen edustaja Josep Borrell, joka osaa vain voivotella voimattomuuttaan.

Voisiko tämä tragedia olla herätys Euroopalle ja lähtölaukaus ryhtyä viimeinkin rakentamaan strategista riippumattomuuttaan, josta se on toistaiseksi vain puhunut?

Syyskuun 11. päivän iskujen shokissa Yhdysvallat vetosi muiden Nato-maiden tukeen sotilasliiton artikla 5:een vedoten, ja eurooppalaiset riensivät lähettämään joukkojaan tueksi Afganistaniin. Mutta lähdön hetkellä Yhdysvallat ei välittänyt enää kysellä muilta mitään.

Presidentti Biden perusteli: "Amerikkalaisjoukkojen ei pidä taistella eikä kuolla sodassa, jota afgaanijoukot eivät halua käydä". Se oli selvä viesti myös Euroopalle, etenkin Saksalle, jonka puolustusmenot eivät riitä mihinkään.

Afganistanin katastrofin jälkeen on Euroopan aika ryhdistäytyä ja alkaa näyttää, mihin se pystyy.

Kirjoittaja on toimittaja ja tietokirjailija.

Afganistanin katastrofin jälkeen on Euroopan aika ryhdistäytyä.