Kolumni

Vakaus ja muutos

Nyt vaikuttaa siltä, että vaaliasetelmaksi muotoutuu punavihreän leirin ja porvariryhmittymän välienselvittely.

Mielenkiintoisin kommentti Saksan syyskuun liittopäivävaalien jälkeen koski hallituksen muodostamisen aikataulua: uusi hallitus yritetään neuvotella valmiiksi jouluun mennessä.

Kommentaattorit leukailevat, että uuden vuoden puheen pitää sittenkin Angela Merkel.

Uutta Saksan tilanteessa on se, että nyt yritetään koota kolmen puolueen enemmistöhallitus. Aiemmin enemmistö on rakennettu pääpuolueen ja apupuolueen voimista. Kahden suuren koalitio on aiemmin laukaissut pattitilanteen.

Luonnollinen ratkaisu vaalituloksen perusteella on voittajien hallitus. Neuvotteluihin onkin ryhdytty tältä pohjalta. Saksan asiat ovat semmoisessa jamassa, että maa tarvitsee toimintakykyisen enemmistöhallituksen – ja myös Eurooppa.

Olaf Scholzin sosialidemokraatit voittivat oikeudenmukaisuutta vaatineella ohjelmalla. Annalena Baerbokin vihreät ottivat voittonsa nuorilta ilmastopolitiikalla. Christian Lindnerin vapaat demokraatit (liberaalit) korostivat talouskuria. Sosiaalisuus, päästöjen vähentäminen ja talouskuri ovat yhteensovitettavissa, jos on poliittista tahtoa.

Saksan vaalitulosta voikin luonnehtia sekä vakauden että muutosvaatimusten voitoksi.

Norjan suurkäräjävaalien tuloksessa oli samoja piirteitä. Vasemmiston voitto heijasteli oikeudenmukaisuuspaineita. Keskustapuolue puolestaan voitti aluepoliittisella sanomallaan. Muodostettiin norjalainen punamultahallitus. Uusi pääministeri, työväenpuolueen puheenjohtaja Jonas Gahr Støre tunnetaan maltillisena poliitikkona.

Enemmistöhallituksen muodostaminen on käynyt vaikeaksi, kun puoluekenttä sirpaloituu ja kun kentällä operoi uusia ärhäköitä poliittisia voimia. Yksikään puolue ei saavuta enää takavuosien tapaan ylivoimaista vaalivoittoa yli 30 prosentin kannatuksella.

Enemmistöhallitus syntyy sovittelun ja kompromissien kautta. Liittokanslerin ja pääministerin taidot korostuvat hallituksen johtamisessa. Kokemuksellakin on merkitystä.

Vakauden ja muutospaineen tasapaino hallitsee myös Ruotsin ja Suomen politiikkaa ja tulevia vaaliasetelmia.

Ruotsi parlamenttivaalit pidetään vuoden päästä, syyskuussa 2022. Vaaliasetelma on selkeä: työväenpuolue puolustaa uuden puheenjohtajan johdolla ykköspuolueen asemaa maltillisen kokoomuksen ja ruotsidemokraatien hyökkäyksiä vastaan. Työväenpuolueen historiallinen ylivoima on sulanut Ruotsissakin. Voittaja joutuu neuvottelemaan keskisuurten kanssa.

Suomen eduskuntavaalit pidetään puolentoista vuoden päästä huhtikuussa 2023. Nyt vaikuttaa siltä, että vaaliasetelmaksi muotoutuu punavihreän leirin ja porvariryhmittymän välienselvittely. Päähallituspuolue sdp ja pääoppositiopuolue kokoomus ottavat yhteen. Laajapohjainen hallitus – jos sellaista havitellaan – syntyy kuitenkin vain keskiviivan kautta ja yli.

Suomen eduskunnassa on kymmenen puoluetta, ja puolet niistä on Marinin hallituksessa. Suurin puolue Sdp jäi viime eduskuntavaaleissa selvästi alle 20 %:n. Vuoden 2023 voittaja saattaa nousta yli 20 %:n, mutta seuraavan neljän puolueen kannatus liikkuu 15 %:n molemmin puolin.

Enemmistöhallitukseen tarvitaan meilläkin vähintään kolme puoluetta, todennäköisesti useampikin.

Puolueiden yhteistyö on yhä hankalampaa. Luottamus politiikassa on ehtynyt, ja lyhytnäköinen peli voimistunut. Marinin hallituksen sisäinen miekkailu kulttuurirahoista on siitä ajankohtainen esimerkki. Asiat ovat yhä monimutkaisempia: toimintaympäristö on arvaamaton, talousongelmat uhkaavat kroonistua, hyvinvointivaltio nuljahtelee monenlaisten vaikeuksien karikoissa, ja yhteiskunnan sisäinen keskustelu kärjistyy.

Maa tarvitsee etenkin nykyisissä maailman oloissa toimintakykyisen hallituksen.

Suomessakin vakaus ja muutos kulkevat käsi kädessä.

Enemmistöhallitus syntyy sovittelun ja kompromissien kautta.

Lue lisää

Kaupunkien voitto olisi Suomen tappio

Kuntien huomioitava paremmin "kolmas ikä"

Kaataako vai sopia ?

Suomen metsäpolitiikan oltava yhtenäistä ja uskottavaa