Suremme yhdessä peruttuja penkkareita, mutta unohdamme samalla täysin osan opiskelijoista

Mielipide

21.3.202113:50

Kolumni

Laura Kuivalahti

Kulunut vuosi on koetellut varmasti aivan jokaista suomalaista, mutta kaikkia hieman eri tavalla. Kun oman elämän hankaluudet valtaavat aivopoimut, voi olla hankala huomata, millaisten asioiden kanssa toiset painiskelevat. Jos itse rämpii työelämän etäheteikössä, ei välttämättä tule ajatelleeksi esimerkiksi opiskelijoiden niskaan kaadettuja paineita.

Olemme lukeneet peruuntuneista penkkareista, siirtyneistä vanhojentansseista ja ylioppilaskirjoitusten aivan uudenlaisista paineista. Olemme surreet suurten merkkipaalujen murentumista, vaikka emme tuntisi yhtään tämän vuoden abia.

Sen sijaan on huomattavasti vaikeampaa käsittää, millaisia suruja ja huolia ammatillisissa oppilaitoksissa käsitellään. Kun alat poikkeavat toisistaan kuin kesä ja talvi, emme tule edes ajatelleeksi, millaisiin juurakoihin opiskelijat kompastuvat.

Miten kokki kartuttaa ammattitaitoaan solukeittiössä? Kuinka opetella rakentamaan talo, jos rakennustyömaille ei ole asiaa? Miten harjoitella läsnäoloa, jos paikalla ei ole ketään muita kuin opiskelija itse?

Sakki ry:n puheenjohtaja Jutta Vihonen huomauttaa myös, että opiskelijoiden voi olla vaikea pyytää ja saada apua poikkeusjärjestelyiden keskellä.

”Etenkin mielenterveyden palveluihin tarvittaisiin lisää resursseja, koska jonot ovat olleet jo valmiiksi pitkät. Kaikki eivät myöskään ole välttämättä ymmärtäneet samalla tavalla hakea apua, kun terveyshuollon työntekijät eivät nyt tule vastaan koulun käytävillä.”

Lue lisää:

Ammatillisten opiskelijoiden työllistyminen parani, mutta usko tulevaisuuteen heikkeni – "Kentällä näkyy huolta siitä, pystytäänkö tarvittava ammattitaito saavuttamaan"

Jäädytettyjä unelmia, viivästyneitä valmistumisia, väsymystä – ammatillisissa oppilaitoksissa on nyt vuosi pähkäilty miten käytännönläheisiä asioita opetetaan teoriassa ja etänä