Kommentti

Budjettiriihen venyttäminen saattoi olla vihreiden puoluekokouksen ohjelmanumero

Keskustan ja vihreiden nahistelusta hyötyvät molemmat, mutta pääministeripuoluetta se alkoi keskiviikkoiltana jo turhauttaa.

Vihreät kokoontuvat viikonloppuna virtuaalisesti puoluekokoukseen äänestämään puolueen johtotehtävistä. Puheenjohtaja Maria Ohisalolle ei ole haastajia, mutta erityisesti kolmelle varapuheenjohtajan paikalle tunkua olisi.

Syy on ilmeinen. Joulukuussa lapsen saavalle Ohisalolle tarvitaan pian sijaista niin puoluejohtoon kuin sisäministeriksikin.

Varapuheenjohtajiksi on peräti kahdeksan ehdokasta. Istuvista varapuheenjohtajista sodankyläläinen Riikka Karppinen taas on väistymässä vapaaehtoisesti.

Viime eduskuntavaaleissa Lapin vaalipiirissä toiseksi eniten ääniä saanut ja täpärästi paikatta jäänyt Karppinen perusteli päätöstään valinnallaan Sodankylän kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi.

Hän kuitenkin myös kritisoi puolueen kadottaneen kosketuspintaansa maaseutuun, ja siellä ihmisiä koskettaviin asioihin. (Lapin Kansa 3.9.).

Pitkään myötätuulessa ratsastaneiden vihreiden onkin ollut hankalaa karistaa kaupunkilaisuuden varjoa kannoiltaan. Puolueen verkkosivulla esitellään jylhiä kuvia metsistä, mutta niin puheenjohtaja Ohisalo kuin neljä varapuheenjohtajaehdokastakin on pääkaupunkiseudulta.

Lopusta ehdokkaista nykyinen varapuheenjohtaja Jaakko Mustakallio ja Iris Suomela ovat Tampereelta. Metropolien ulkopuolista Suomea edustavat lappeenrantalainen Hanna Holopainen ja kuusamolainen Mika Flöjt.

Vihreiden maalaistumista voi entisestään vaikeuttaa odotettua heikompi kuntavaalitulos.

Kesäkuun vaaleissa kokoomus nöyryytti Helsingin pormestaripaikasta haaveilleita vihreitä. Ehdokassekoiluistaan huolimatta porvaripuolue voitti pääkaupungissa lähes kuuden prosenttiyksikön erolla.

Odotuksista jäätiin myös muissa kasvukeskuksissa. Tappioita tuli esimerkiksi Tampereella, Jyväskylässä ja Turussa.

Epävarmojen laajenemissuunnitelmien sijaan vihreiden voikin nyt olla pakko, tai ainakin järkevintä paaluttaa kannatustaan kaupunkiäänestäjien parissa.

Tässä lienee osasyy myös budjettiriihen pitkittymiseen. Vihreiden johdolle teki hyvää nostaa omaa profiiliaan ja koko puolueen mielialaa ennen puoluekokousta, ja he vaikuttivatkin ottaneen mallia keskustasta ja kevään puoliväliriihestä.

Silloinkin koko hallitus odotti turhautumiseen asti suhteessa pienen kompromissin valmistumista.

Molemmilla puolueilla oli toki jarruttamiseensa myös hyvä syy. Keväällä kiisteltiin turveyrittäjille kohdistetuista euroista, joiden tarkoitus oli tarjota edes jotain hyvitystä velkaantuneille ja toimeentulonsa menettäneille yrittäjille.

Vihreät taas kaipasivat selkeämpiä suunnitelmia jo sovittujen päästövähennysten saavuttamiseksi. Pelkkä nuijankopautus ei tietenkään poista grammaakaan hiiltä ilmakehästä.

Kiistan mittakaava oli kuitenkin loppuvaiheessa ilmeisesti niin pieni, että niin ikään ilmastoasioilla brändäytymään pyrkinyt SDP joko aidosti turhautui keskustelujen venymiseen, tai oli ainakin iloinen voidessaan jättää köydenvedon vihreille ja keskustalle.

Miksi nämä hieman erisävyiseen vihreään kietoutuvat puolueet sitten jaksavat vääntää näin pienistäkin asioista?

Ainakin yksi selitys on ilmeinen: Keskinäinen nahistelu hyödyttää molempia.

Keskusta voi riitoja pitkittäessään sanoa puolustavansa autoilevan ja maata viljelevän ihmisen etua. Vihreät taas ei ole yrityksistään huolimatta onnistunut luomaan itselleen identiteettiä juuri millään muulla politiikan osa-alueella kuin ilmastoasioissa.

Niistä kiinnostuneista äänestäjistä kilpailemaan taas ovat tulleet niin vasemmistoliitto, SDP kuin kokoomuksen liberaalisiipikin. Vihreiden pitää kyetä kuromaan eroa näihin puolueisiin, jotka tarjoavat selkeitä näkemyksiä myös esimerkiksi talouspolitiikkaan.

Jo muutama näkyvien vihreiden keskustaa moittiva tviitti herättää voimantuntoista ja omahyväistä hyrinää molempien äänestäjäjoukoissa. Näitä tviittejä muun muassa vihreiden varapuheenjohtajaehdokkaat toissayönä neuvottelujen sakatessa lähettivätkin.

Varapuheenjohtajaehdokkaille pelissä onkin paljon. Valinta tehtäväänkään ei kuitenkaan takaa sen enemmän ministerin kuin puheenjohtajan sijaisenkaan paikkaa.

Vihreiden varapuheenjohtajilla ei ole keskinäistä hierarkiaa, vaan periaatteessa kuka vaan voidaan nostaa puheenjohtajan sijaiseksi. Samoin ministeri valitaan ainakin teoriassa puolueen puheenjohtajuushierarkioista piittaamatta.

Ohisalon vanhempainvapaa on kuitenkin varmasti jo kaikkien ehdokkaiden ja äänestäjien mielessä. Painetta puoluekokouksen tahdon kunnioittamiseen varmasti on, ainakin jos valittujen äänimäärässä on selvä ero.

Lue lisää

Elsi Katainen valittiin euroryhmänsä lulucf-neuvottelijaksi – "Lähden työssäni siitä, että asetus on ennen muuta laskentatyökalu"

Kaverin puolesta kyselen

Uutissuomalainen: Vihreät on menettänyt kymmeniä jäseniä puolueen kannabispäätöksen jälkeen

Eduskunnan neljä suurinta puoluetta vastustavat kannabiksen laillistamista