Pääkirjoitus

Kotimainen hake on huoltovarmuutta

Päästöoikeuksien hinnan nousu ja turpeen verotuksen kiristäminen ovat vauhdittaneet polttoturpeen käytön vähentämistä. Tämä on lisännyt metsähakkeen kysyntää, koska muita korvaavia energialähteitä on vaikeaa nopeasti löytää.

Hakkeen käyttö lisääntyi jo ennen turpeen veronkorotusta, mutta se ei ole näkynyt kotimaisen metsähakkeen kysynnässä. Lisääntynyt tarve on täytetty tuontihakkeella. Tulevaisuudessa hakkeen tuonnin ennakoidaan lisääntyvän entisestään, koska energiayhtiöt eivät luota kotimaisen puun saatavuuteen. (MT 3.3.)

Luonnonvarakeskuksen mukaan vuonna 2019 suomalaisissa voimaloissa poltettiin 1,6 miljoonaa kuutiota tuontihaketta. Suurin osa hakkeesta tuotiin Venäjältä. Lahti Energiassa tuontihakkeen osuus on 10–15 prosenttia. Energiajohtaja Mikko Rajala perustelee tuontihakkeen käyttöä toimitusvarmuudella.

Pirkanmaan metsänhoitoyhdistyksen johtajan Ilkka Köntin mielestä turpeen korvaaminen ei kuitenkaan jää kotimaisen puun saannista kiinni. Hänen mukaansa turve- ja energiapuukeskustelussa on paljon teollisuuspolitiikkaa mukana.

Turpeen käytössä on suuria alueellisia eroja. Lahden seudulla turpeen käyttö on vähäistä, mutta Etelä-Pohjanmaalla aluelämpölaitosten tuottamasta energiasta tuotettiin vuonna 2019 yli 60 prosenttia turpeella. Metsäkeskuksen ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun tekemään selvitykseen haastatellut lämpölaitosten johtajat eivät usko, että maakunnan puut riittävät.

Eteläpohjalaisilla lämpölaitoksilla ollaan valmiita lisäämään hakkeen tuontia, jos tuontihakkeen hinta on kilpailukykyinen ja toimintavarmuuteen voi luottaa.

Joka tapauksessa turpeen vaihtaminen puupolttoaineisiin vaatii lämpölaitoksilta kalliita investointeja. Pelkästään Etelä-Pohjanmaalla investointien tarve nousee koko ketjussa satoihin miljooniin euroihin. Kun kustannuksiin lisätään turvetuottajien menetykset, kustannukset kasvavat entisestään.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkosen (vihr.) mukaan puun tuontia energiakäyttöön voidaan vähentää muun muassa tukemalla kotimaisen pienpuun saatavuutta ja nuoren metsän hoitotöitä. Tavoitteena Mikkosen mielestä pitää kuitenkin olla, että turve ja kivihiili korvataan lämmöntuotannossa ensisijaisesti polttoon perustumattomilla teknologioilla.

Ainespuun ohjautumista polttoon Mikkonen estäisi verottamisella. Hänen mielestään puupolttoaineiden verotusta, pois lukien jätteet ja tähteet, tulisi pohtia osana energiaverotuksen pitkän aikavälin tiekarttaa. Hänen mukaansa on tärkeää varmistaa, että myöskään ulkomailta tuotua ainespuuta ei päädy polttoon.

Eri asia on, miten tuntipuun voidaan taata täyttävän samat vaatimukset kuin kotimainen puu. Ruokapuolella se ei ainakaan ole onnistunut, koska Suomeen saa tuoda sellaisella tavalla tuotettua ruokaa, jonka on meillä kielletty. Tähänkään eivät viranomaiset ole puuttuneet.

Energiapolitiikan pitäisi olla pitkäjänteistä ja ennustettavaa, koska investoinnit lämmön ja sähkön tuotantoon ovat kalliita ja niiden vaikutus on kymmeniä vuosia. Nopeat muutokset politiikassa tulevat kalliiksi ja niiden seuraukset saattavat olla päinvastaisia tavoiteltuihin tuloksiin nähden.

Näin on ainakin osin käymässä turpeen käytön vähentämisessä. Se on johtamassa riippuvuuden lisääntymiseen tuontienergiasta, koska kotimaista turvetta korvataan tuontihakkeella. Ilmastotavoitteidenkin kannalta kehitys on huono. Hiilidioksidia sitovat puut kasvavat muualla, mutta poltosta aiheutuvat päästöt toteutuvat Suomessa.

Suomi on vahvasti riippuvainen energian tuonnista. Talvipakkasilla sähköstäkin lähes kolmannes tuodaan ulkomailta. Kansantalouden ja huoltovarmuuden kannalta on todella huolestuttavaa, jos yhä suurempi osa polttopuustakin on tuontitavaraa.

On todella huolestuttavaa, jos yhä suurempi osa polttopuustakin on tuontitavaraa.

Lue lisää

Pakkasen kiristyminen yhdellä asteella vaatii päivässä kolme hakerekallista lisää, jotta lahtelaisilla olisi kotona lämmintä

Huoltovarmuus ei ole tuontitavaraa

Keskittämisen haitat

Lahti Energia lisää puunkäyttöä 320 000 kuutiometriä