Päättäjän on nähtävä kouluruoassa muutakin arvoa kuin siihen käytetyt eurot

Kouluruokailu. Kuvituskuva. Kuva: Jouni Porsanger

Pääkirjoitus|Yhteiskunta

28.11.202504:00

Pääkirjoitus

Juhani Reku

Vuonna 1943 jatkosotaa käyvä Suomi sääti ensimmäisenä maana maailmassa lain, joka takasi vuoteen 1948 mennessä kaikille koululaisille maksuttoman kouluruoan. Pitkään tarjolla oli pääasiassa puuroja, vellejä ja keittoja, mutta vuosikymmenten saatossa tarjonta on monipuolistunut. Nykyisin monissa kunnissa oppilaatkin osallistetaan tarjottavien ruokalajien kehittelyyn ja valintaan.

Monessa maassa kaikille tarjottavaa ilmaista kouluruokailua ei ole. Sitä voi pitää perustellusti osana Suomen tasa-arvotarinaa, onhan se taannut jokaiselle oppilaalle kodin varallisuudesta riippumatta lämpimän ja terveellisen, oppimista ja opiskelua edistävän aterian. Lisäksi kokoontuminen yhteiseen ruokapöytään kasvattaa sosiaalisuuteen ja kehittää vuorovaikutustaitoja. Samalla tutustutaan uusiin makuihin ja ruoka-aineisiin.

Sotaa käyvällä maalla oli varaa ryhtyä rakentamaan oppimista ja tasa-arvoa edistävää järjestelmää, mutta nykypäivän moni kunta tarkastelee koululaisten ruokailua vain rahakysymyksenä. Halvimmin koululaiset ruokitaan Riihimäellä, jossa yhden lapsen päivittäinen ruoka maksaa vain 1,77 euroa. Toisessa ääripäässä on Pelkosenniemi, joka käyttää ruokaan oppilasta kohti 10,89 euroa päivässä. (MT 26.11.)

Osaltaan oppilaskohtaista hintaa painaa alas oppilasmäärä: suurelle joukolle ruokaa on halvempi laittaa kuin pienelle. Tästä poikkeus on 186 koululaista ruokkiva Karvia, jossa kouluruokaan käytetään toiseksi vähiten rahaa per oppilas, 1,99 euroa päivässä.

Kun kouluruoka typistyy päättäjien pöydässä vain kysymykseksi sen hinnasta, muut merkitykset ja arvot saavat väistää. Raaka-aineista kelpaavat vain halvimmat, ja pois karsiutuvat nopeasti kotimaiset raaka-aineet ja etenkin lähiseudun tuotteet, joiden valinnan pitäisi yksinkertaisen ynnälaskun hallitsevalle kuntapäättäjälle olla etusijalla jo yksin aluetalouden näkökulmasta. Jopa osa maatalousvaltaisista kunnista sivuuttaa lähituotteet raaka-ainehankinnoissaan.

Ja kun laatua tarkastellaan vain teknisenä ja hygieenisenä seikkana, maittavuus ja ruoan tuottama nautinto kärsivät. Se heikentää kouluruokailun merkitystä ruokakulttuurin rakentajana puhumattakaan siitä, että oppilaiden halu osallistua ruokailuun kärsii. Yhä useampi jättääkin nykyisin ruokailun väliin, THL:n kouluterveyskyselyn mukaan moni jopa joka päivä (MT 17.9.).

Kouluruoan väliin jättävät oppilaat tuovat samalla esiin myös eriarvoisuuden kasvun. Kaikilla ei ole nykypäivänäkään varaa ostaa naposteltavaa ilmaisen ruoan korvikkeeksi. Osalle kouluruoka on päivän ainoa lämmin ateria. Kouluruokailulle pitää palauttaa sen ansaitsema arvo.