Viisikiloinen ja muita tarinoita
Taimenkannan rappio on nolo katastrofi kalamiehille, eräpitäjän mainetta kantavalle Kuusamolle – ja koko maalle.13.8.201910:00
Viisikiloinen taimen tarttui pitkäsiiman koukkuun jo laskuvaiheessa. Päätimme antaa kalan riuhtoa itsensä väsyksiin ennen kuin menisimme yrittämään sen kauhomista haaviin.
Suunnitelma toimi. Kun palasimme tunnin uistelukierroksen jälkeen, taimen makasi kuin halko siiman vieressä ja solahti helposti veneeseen.
Matkalla rantaan valtava kala virkistyi ja iski terävät hampaansa soutumiehen saappaaseen. Pienen puurtamisen jälkeen kala saatiin kammetuksi irti ja peratuksi mökkirannassa.
Tästä on kymmeniä vuosia. Enää eivät viisikiloiset taimenet nouse Kuusamon suuria jokia pitäjän isoille järville.
Edellisiltana ennen Etelä-Suomeen suuntautuvaa sukulointimatkaa oli tapana laskea pitkäsiima, ja aamulla ennen lähtöä oli takuuvarmasti muutama taimen suolattavissa tuliaisiksi.
Nykyisin voi saada uistelemalla alamittaisen taimenen tai pari kesässä. Ne ovat todennäköisesti istukkaita, joita järviin lasketaan vuosittain. Kunnon kokoisia alkuperäistaimenia ei enää juurikaan tapaa jokilatvoilla.
Rajan taakse jäänyt Paanajärvi kuului ennen Kuusamoon. Paanajärveläisillä oli kerran vuodessa tapana lähteä kävelemään rantoja pitkin ylävirtaan Oulankaa, Kitkaa ja Kuusinkia onget kädessä ja kontti selässä. Kun kontti oli täynnä lohta – kuusamolaiset kutsuivat niin taimenta – palattiin takaisin kotiin. Talven suolakalat saatiin kasaan muutaman kilometrin matkalta.
Jokivarresta ei enää palata taimen vitsaksessa. Hyvällä tuurilla kalamiehellä voi olla pari mitan täyttävää harjusta.
Taimenkannan rappio on nolo katastrofi kalamiehille, eräpitäjän mainetta kantavalle Kuusamolle – ja koko maalle. Ensi kesänä Kuusamossa pitäisi järjestää Perhokalastuksen MM-kilpailut. Mistähän kalat sinnekin saadaan?
Yhdysvalloissa preerioilta valtavat biisonilaumat ryöstömetsästettiin lähes sukupuuttoon. Tätä kansallista traumaa hoidetaan nyt muun muassa sillä, että kalastuksessa on otettu käyttöön niin sanottu Catch and Release (Pyydä ja päästä) -kalastustapa. Koukkuun tarttunut lohikala päästetään aina vapaaksi. Toista arvokasta alkuperäislajia ei haluta saalistaa loppuun.
Suomessa vapauttavaa kalastustapaa vierastetaan. Sitä pidetään eläinrääkkäyksenä. Saaliskala on tarkoitettu syötäväksi, ei leikiteltäväksi.
Molempia ajatusmalleja voi ymmärtää. Kun villin taimenen kannat hupenevat hupenemistaan ja minkäänlaista tehokasta tai toimivaa pelastussuunnitelmaa ei ole pystytty kehittämään, on valittava kahdesta vaihtoehdosta. Annetaanko viimeisten taimenien elää ja lisääntyä vai pyydetäänkö ne loppuun?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
