Uutiset

Viikon vieras: ”Ravialan pitää viestiä sitä, miten tinkimättömästi hevosista pidetään huolta”

Malin Kullberg on ollut ja on edelleen ravien saralla monessa mukana. Hänen elämässään on kääntymässä uusi lehti, kun eläinlääkärin opinnot ovat maalissa keväällä.
Hevosalan renessanssinainen Malin Kullberg toimii eläinlääkärinä, ohjastajana, valmentajana, haastattelijana ja juontajana. Tuttuja ovat myöskin ravien nuorisotoiminnan pyörteet.

Tavoitan eläinlääketieteen kandidaatin ja ravien monitoiminaisen Malin Kullbergin pakkauskiireiden keskeltä.

 

”Olen juuri lähdössä Ruotsiin, Halmstadiin. Menen tutustumaan paikallisiin klinikoihin ja valmentajiin. Samalla otan vähän relaa ja kirjoitan kurssityötä”, hän kertoo.

 

Kullberg sanoo lähtevänsä reissuun ilman tarkkoja suunnitelmia ja aikatauluja.

 

”Joskus joulukuussa tulen takaisin. Riordanin Jerryllä käyn ajamassa hevosia, mutta muuten kaikki on auki. Avoimin aistein lähden oppimaan ja kartoittamaan maaperää. Tarrimaan Petri on toiminut reissun managerina, hommannut mulle kämpän ja muut.”

 

Kullberg on asunut helmikuusta lähtien Kouvolassa, ja hän on työskennellyt AitoVetin eläinlääkäriasemalla.

 

”Eihän tää ole mikään fantastinen kaupunki, se on totuus. Mutta työssä mä olen viihtynyt. Olen eläinlääkäriopintojeni suhteen loppusuoralla. Maaliskuussa on vielä syventäviä kursseja. Siihen päälle loppukoe, ja sitten se on done, eli toukokuussa valmistun.”

 

Eläinlääkärin opintojaan Kullberg suorittaa Viron Tartossa, Eesti Maaülikoolissa.

 

”Perusteellisesti on tullut virolainen kulttuuri ja elämänmeno tutuksi. Mä en ole erityisen kotiseuturakas. Mua ei ole koskaan pelottanut lähteä muihin maisemiin, sillä ainahan kotiin pääsee takaisin.”

 

Se, onko hänen tulevaisuutensa Suomessa, Ruotsissa vai jossain muualla, on vielä auki.

 

”Mun suunnitelmat eivät ole niinkään maahan sidottuja. Ruotsi on mulle sikälikin helppo kohde, kun ruotsi on mun äidinkieli. Siellä eläinlääkärien työtilanne on hyvä. Suomessahan, varsinkin pk-seudun ulkopuolella, on eläinlääkäreistä suorastaan huutava pula.”

 

Nykyihmiset laativat itselleen bucket listejä. He räknäävät ylös ne asiat, jotka he haluavat toteuttaa omassa elämässään. Miltä näyttää Malin Kullbergin bucket list?

 

”Ei mulla ole kirjattua bucket listiä. Jossain vaiheessa haluan rauhoittua ja perustaa perheen. Olisi myös hienoa, jos saisi hyvän ravurin, jonka kanssa voisi kiertää kilpailemassa. Eläinlääkärin työssä mä haluan kehittyä kunnioitetuksi ammattilaiseksi.”

 

”Eläinlääkärin työtä voi tehdä niin monella tavalla. Sillä mä Ruotsiinkin nyt lähden, että tarkkailen, mitä kollegat siellä duunaavat. Kun katselee ja kyselee ja tekee, löytää itselleen ne oikeat tavat toimia.”

 

Töitä Kullberg onkin paiskinut ennen Ruotsiin lähtöään.

 

”Mä olen tehnyt tässä kuussa töitä 240 tuntia, enkä ole ehtinyt raveihinkaan. Nyt on kiva lähteä reissuun, kun on saanut rahaa säästöön, ja tämä on tavallaan sellainen palkintomatka uurastamisesta. Muille nuorille haluan sanoa, että menkää maailmalle ja kokekaa. Vaikka teillä ei tuntuisikaan olevan mahdollisuutta lähteä, koettakaa silti tehdä se mahdollisuus itsellenne”, Kullberg rohkaisee.

 

Kullberg tähtää eläinlääkärin ammatissaan kokonaisvaltaiseen osaamiseen.

 

”Mulla on hirveä halu oppia myös hevosen valmentamisesta lisää. Eläinlääkärinä sun täytyy ymmärtää treenaamisesta, jotta sä tiedät sen, miten hevosen kanssa on toimittu ennen kuin se tuli vastaanotolle ja minkälaiset kuntoutusohjeet sille sieltä lähtiessä annetaan mukaan.”

 

Eläinlääkäri Kati Tuomolan ravihevosten suututkimukseen liittyvä Helsingin Sanomien artikkeli aiheutti viime keväänä kohua sekä lajin sisällä että sen ulkopuolella.

 

Tuomola oli tarkastanut 261:n satunnaisesti valitun ravihevosen suut kilpailusuorituksen jälkeen. 84 prosentilla hevosista löytyi jonkinasteisia kuolainten aiheuttamia vaurioita.

 

Kullberg pitää tutkimusta äärettömän tarpeellisena.

 

”Kukaan ei arvannut, että kyseessä on noin iso ongelma. Eläinlääkärit ovat hammashoidon osalta kovin vaihtelevan tasoisia. Jos eläinlääkäri ei hampaita ja suuta hoitaessa osaa kiinnittää oikeisiin asioihin huomiota, viat saattavat jäädä piiloon. Soile Pakkanen on täällä Kouvolassa hampaisiin erikoistunut eläinlääkäri, ja hän avasi mun silmäni.”

 

”Kun hevosen suu on kunnossa, ajettavuuskin paranee. Tietenkään ei voi yleistää, joskus hyväsuisellakin tarvitaan ne norsujarrut”, Kullberg sanoo ja jatkaa:

 

”Mutta mun mielestä ravialalla suhtauduttiin Tuomolan tutkimukseen hassusti. Mentiin siilipuolustukseen sen sijaan, että olisi myönnetty ongelma. Varsinkin Hippoksen olisi pitänyt reagoida, ja tiedottaa välittömästi, että: ”Kiitti, kun osoitit ongelman, me korjataan se”. Sen sijaan alettiin pistää päätä pensaaseen.”

 

Kullberg täsmentää, että suuvaurioissa on kyse lähinnä tiedon puutteesta. Ihmiset haluavat hevosilleen parasta.

 

”Suunta on nyt oikea. On alkanut näkyä enemmän anatomisia kuolaimia ja muita. Että vaikka siitä tutkimuksesta myrsky nousikin, niin kyllä siitä hyötyä lopulta oli.”

 

Miten ravihevoset sitten yleensä ottaen Suomessa voivat?

 

”Tosi hyvin, ja eläinsuojelullinenkin tilanne on suotuisa. Jos hifistelemään lähtee, niin rataeläinlääkärien toimintalinja saisi olla yhtenäisempi. Välillä – varsinkin etelän ratojen ulkopuolella – näkee raveissa hevosia, jotka eläinlääkärin pitäisi poistaa startista. En tiedä, onko kyseessä sitten rataeläinlääkärien koulutuksen puute vai mikä.”

 

Kullberg jatkaa, että ravihevosten hyvästä hoidosta kelpaisi kertoa kuuluvammallakin äänellä.

 

”Yhteiskunnat menevät vihreämpään suuntaan, ja eettisyys on entistäkin tärkeämpi arvo. Kyllä ravialan pitää viestiä sitä, miten tinkimättömästi hevosista pidetään huolta. En ole Hippoksen taholta hirveänä nähnyt hevosten hyvinvointia ja ravien eettistä puolta korostavaa markkinointia. Hevonen pitäisi muutenkin nostaa keihäänkärjeksi, ei peliä.”

 

”Somessa on viime aikoina puitu uransa lopettaneiden ravurien kohtaloita. Milloin niitä laitetaan menemään Maltalle ja milloin minnekin. Mun Count Forte ei enää kyennyt kilpailemaan, mutta ruuna sai uuden elämän Kokkolassa. Siitä koulutetaan lännenratsua. Tätäkin puolta pitäisi markkinoinnissa teroittaa, että ei sen hevosen arvoa mitata pelkästään euroissa.”

 

Kun Kullbergin rakkaus hevosiin roihahti täyteen liekkiinsä, hänen vanhempansa tukivat lapsensa harrastusta, vaikka he eivät alan ihmisiä olleetkaan. Ratsastusharrastuksen aloittamisen reunaehtona oli tosin se, että tyttö kävisi myös pianotunneilla.

 

”Kuljinkin niillä sen kymmenen vuotta, sitten äiti luovutti.”

 

Kullberg kertoo soittelevansa edelleen silloin tällöin, jos sopiva tilanne ja piano sattuu eteen.

 

”Mulla on pari vakkaria, joita saatan tapailla, Adelea ja sellaista.”

 

Malinin äiti on kuuluisa yritysjohtaja Mirkku Kullberg. Hän tehnyt merkittävän uran muun muassa Artekin ja Kämp Groupin johtotehtävissä.

 

”Äiti omistaa puolet eläkeläishevosestamme Mack Swindleristä. Hän käy antamassa sille jouluisin porkkanoita, se on hänen siteensä hevosiin”, Kullberg hymyilee.

 

Ratsastuspuolelta raveihin siirtyminen alkoi jo varhain. Kullberg kävi hoitamassa isänsä naapurin Kalevi Bundaksen ravureita.

 

”Laskin niillä sänkipellolla montéa. Ponikortin ajoin jo 12-vuotiaana. Hurahdin ponitouhuun ihan täysillä. Vedin kymmenen vuotta korttikurssejakin.”

 

Ravien nuorisotyön tilanteen Kullberg näkee parempana kuin hänen aikanaan.

 

”Nyt on touhuun helpompi päästä mukaan kuin silloin. Siellä on hyviä tyyppejä vetämässä toimintaa. Suuri kysymys on vain se, miten poniharrastajat saadaan sitten aikanaan siirrettyä hevosten puolelle. Siinä kohtaa se kynnys on korkea.”

 

”Mun mielestä Vermon ravikoululla tehdään Hanna Lepistön johdolla loistavaa työtä. Ravikouluja pitäisi saada lisää, mutta tiedä sitten miten ne menestyisivät pienemmillä paikkakunnilla, kun kilpailu ihmisten vapaa-ajasta on niin kovaa. Se on kuitenkin selvää, että uusia harrastajia tulee lajin pariin saada pikaisesti.”

 

Ennen lukioon menoa Kullberg kokeili työskentelyä ravitallilla. Työnantajana toimi ikoninen Pertti Puikkonen.

 

”Siellä ja silloin päätin, etten ikinä ala hevosenhoitajaksi. Musta ei vain ole siihen hommaan. Tallikokemuksesta boostaantuneena tykitin lukionkin kahdessa vuodessa läpi.”

 

”Mulla on kauhea kunnioitus hoitajia kohtaan. He painavat pitkää päivää pienellä palkalla ja vaikeissa olosuhteissa. Tekemäänsä työhön nähden he saavat aivan liian vähän huomiotakin, kun kuskit vievät valokeilan. Usein tuntuu, että ohjastajaa arvostetaan enemmän kuin hänelle voiton tuonutta hevosta”, Kullberg napauttaa.

 

Kullberg on itsekin kokenut ohjastaja. Poneilla ajettuja startteja on 56, ja ravilähtöjä 348. Valtaosa kisoista on montésta.

 

”Monté vaatii sulta tosi paljon. Kuski ja tekniikka ratkaisevat siinä enemmän kuin kärrylähdössä.”

 

”Monté-kuskin kunnon pitää olla kova. Mä käyn koiran kanssa lenkillä pari kertaa päivässä, ja viime aikoina ovat Kouvolan hyppyrimäen portaat tulleet tutuiksi. Lisäksi ratsastan paljon.”

 

Monipuolinen nainen on nähty ja kuultu ravien haastattelu- sekä juontotehtävissä, niin radoilla kuin televisiossa. Äänityöura alkoi Streamteamin Ruotsin ravilähetysten juontajana.

 

”Siitä ajauduin haastatteluhommiin. Se on mukavaa puuhaa, ja siinä näkee oman kehittymisensä selvästi. Tykkään, kun saan tuoda raveja esille ja jutella alan ihmisille. Se, ja esiintyminen ylipäätään, on mulle luonnollista. Sen puolesta olisin voinut vaikka alkaakin pianistiksi, jos soittaminen olisi vain muuten kiinnostanut.”

 

Kullberg ei kuitenkaan harkitse siirtymistä täysipäiväiseksi äänityöläiseksi ja tv-persoonaksi.

 

”Kun tässä on kuusi vuotta käyty yliopistoa, niin olisi aika kannattamatonta jättää se hyödyntämättä. Kyllä mä jatkossakin aion tehdä haastatteluhommia, mutta eläinlääkäritoimen ohessa.”

 

Kullberg on kotoisin Loviisan Ruotsinpyhtäältä. Hän toimii kotikaupunkinsa kesäraveissa haastattelijana.

 

”Siellä on tosi kivaa. Siellä mun ei tarvitse tietää, mikä hevonen on Toto4-avauksen suosikki, vaan voin kysyä Moilaselta, että: ”Tykkäätkö käydä kalassa?”. Loviisan raveissa on paljon väkeä, jotka eivät seuraa lajia tarkasti, ja heitä kiinnostavat taustat ja tarinat.”

 

”Muutenkin raveissa voitaisiin painottaa haastatteluissa enemmän tarinallista puolta. Mun kaveritkin aina muistelevat sitä, kun kerroin vieneeni ponini isältäni salassa keittiöön syömään omenoita. Ja se voitti heti seuraavan starttinsa! Tällaisia tarinoita on jokaisella hevosihmisellä jaettavaksi.”

 

Hevoset ja työ hotkaisevat 26-vuotiaan nuoren ajasta leijonanosan. Rentoutuminen tapahtuu lumilautailun ja Netflix-sarjojen parissa.

 

”Mä laitan puhelimen yötilaan, ja keskityn katsomaan sarjoja. Mä olen muuten sellainen multitaskaaja, mutta joskus pitää tilanne nollata. Jos mä päätän, että mä en vilkuile samalla puhelinta kun katson Netflixiä, mä myös pidän siitä kiinni. Sama juttu karkkien kanssa. Jos pistän pussin sivuun ja päätän, etten ota enää lisää, en myöskään ota.”

 

”Päättäväisyys on mulle leimallista. Tämän Ruotsin-keikankin päätin toteuttaa, ja niin myös tein. Mä uskon, että se ensimmäinen tunne on yleensä oikea. Ei kannata vatvoa liikaa tai jäädä seisomaan sateeseen, vaan tehdä päätökset jämerästi.”

 

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Viikon vieras: Reissaava ravimies Ruokonen – sata päivää jumissa Tongalla ja muita matkakertomuksia

Viikon vieras: Kahden vaativan ammatin sulava yhdistäminen

Viikon vieras: ”Mä olen valmistunut kahdesta koulusta, Helsingin ja Vermon yliopistoista”

Gallup
MT Ravinetti Youtubessa
MT Ravinetti Youtubessa
Siirry kanavalle
Uusin TalkKari
Katso video