Puoli miljoonaa viljavuusnäytettä: Peltojen fosfori hupenee, mutta hiiltä sitoutuu

Tutkimusagrologi Virpi Saksa asettaa valkokantisen purkin NIR-analysaattorin telineeseen Viljavuuspalvelun tiloissa Mikkelissä

Purkki pyörii tovin laitteessa, joka mittaa infrapunavalon avulla, mitä purkin sisällä oleva maanäyte sisältää. Näyte on sitä ennen kuivattu ja jauhettu.

Tiedot lähetetään sähköisesti Hollantiin ja vastaus tulee samana päivänä. Pääravinteiden lisäksi tulos kertoo tarkasti pellon multavuuden ja hiilen määrän ja lisäksi paljon muuta. Analyysin hinta on 71,2 euroa ilman arvonlisäveroa.

NIR-laitteita on käytetty muutamia vuosia rehujen analysoimiseen, mutta maanäytteiden tutkiminen on uutta. Vain Hollannissa näytemäärät ovat isoja. Suomessa on tutkittu tuhatkunta näytettä, Saksa kertoo.

Menetelmä ei täytä ympäristökorvauksen viljavuusnäytteen vaatimusta, joten perinteistä viljavuustutkimusta tarvitaan. NIR-analyysilla saadaan kuitenkin lisää tietoa maanäytteestä.

Viljavuuspalvelu on osa kansainvälistä Eurofinsiä. Ilman ison talon tukea ja tuotekehitysvoimaa NIR-mittausta tuskin voisi edes kehittää, miettii toimitusjohtaja Ano Halonen Eurofins Agrosta.

NIR-laitteita on kahdeksassa konsernin yksikössä. Kukin niistä analysoi omia näytteitään, joiden perusteella laitteistoja säädetään kunkin maan oloihin.

"Peltojen fosforissa aleneva kehitys jatkuu, jos lannoitus ei muutu ja pysytään alilannoituksen puolella, arvioi tutkimusagrologi Virpi Saksa Eurofins Agrosta. Kuva: Veikko Niittymaa

Maalaji ja multavuus tutkitaan aistinvaraisesti. Virpi Saksa näyttää, mitä kämmenelle levitetystä näytteestä näkee. Kuva: Veikko Niittymaa

Halosen mukaan tulokset osoittavat alustavasti, että Suomen pelloissa on muuta Eurooppaa niukemmin fosforia. Tämä koskee kasveille käyttökelpoista fosforia, jota mitataan tavallisessa viljavuusanalyysissä, sekä maaperään tiukasti sitoutunutta fosforia.

Saksan mielestä varastofosforin vähyys saattaa selittää sitä, miksi viljavuusnäytteiden fosforipitoisuudet ovat laskeneet suoraviivaisesti koko 2000-luvun.

Fosforilannoitusta on rajoitettu EU-ajan ympäristöehdoissa ja rajat on asetettu niin alas, että lähes kaikissa viljavuusluokissa fosforitila heikkenee.

Kun lannoitus on niukkaa ja varastofosforiakin on vähän, lopputulos näkyy viljavuusnäytteissä ja myös pelloilla, Saksa sanoo.

Halonen on koonnut viljavuusnäytteiden fosforipitoisuuksien jakautumisen viljavuusluokkiin maakunnittain viiden vuoden jaksoissa vuodesta 2000 lähtien.

Suunta on sama joka puolella maata. Fosforia on pelloissa yhä vähemmän. Karjavaltaisilla alueilla aleneminen on hitaampaa kuin viljanviljelyyn keskittyvillä seuduilla.

Korkeita fosforipitoisuuksia on yhä vähemmän ja samalla fosforista puutteesta kärsivät maat yleistyvät. 22 prosenttia näytteistä päätyi vuosina 2016–2020 viljavuusluokkiin huono tai huononlainen.

Kun fosforista on pulaa, myös muiden ravinteiden otto heikkenee ja riskit esimerkiksi typen huuhtoutumisesta kasvavat. Tätä ei aina oivalleta, Saksa miettii.

Saksa pitää todennäköisenä, että peltojen fosforissa aleneva kehitys jatkuu, jos lannoitus ei muutu ja pysytään alilannoituksen puolella

Neuvontapuutarhuri Jukka Valjakka asettelee edellisenä päivänä tulleita viljavuusnäytteitä kuivattavaksi Eurofinsillä Mikkelissä. Kuva: Veikko Niittymaa

Peltojen hiilikeskustelu on Saksan mielestä mennyt osin hakoteille. Viljavuustulosten perusteella peltojen multavuus ei ole heikkenemässä, pikemminkin tilanne on menossa parempaan suuntaan. Tilojen välillä on eroja.

Näytteiden multavuus ja maalaji tutkitaan aistinvaraisesti, mitä osa viljelijöistä ja tutkijoista on pitänyt epäluotettavana.

Saksa on toista mieltä. Työntekijät on koulutettu erottamaan maalajit ja multavuuserot ja heillä on vuosien kokemus tästä.

Hän sipaisee kuivattua ja jauhettua maanäytettä kämmenellä ja tunnustelee sitä sormien välissä. "Maalaji ja multavuus erottuvat useimmissa tapauksissa helposti."

Peltojen fosforitila on heikentynyt koko 2000-luvun. Vuosina 2016-2020 tutkimusta näytteistä 60 prosenttia oli luokassa välttävä tai sitä huonompi. Kuva: Timo Filpus

Halonen korostaa, että Eurofinsin laboratorio on akkreditoitu ja testausmenetelmiä valvotaan säännöllisesti, myös maalajin ja multavuuden määrittämistä. Lisäksi työntekijät tekevät kuukausittain vertailutestejä.

Viljelijä voi halutessaan tilata näytteestä hehkutushäviö-analyysin, jolloin multavuus voidaan määrittää tarkasti. Näytettä poltetaan 550 asteen uunissa 5,5 tuntia.

Jos hehkutusjäännöksen mittaaminen tulee pakolliseksi viljavuusnäytteissä uudella tukikaudella, yhtiöllä on suunnitelmat uunien lisäämiseen. Kun perusanalyysi maksaa 12 euroa, hiilen mittaaminen nostaa hintaa noin kympin, Halonen laskee.

Turvemaakeskustelu sai sytykettä heinäkuussa, kun Viljavuuspalvelusta saatiin tietoa, että turvemaiksi luokiteltavia peltoja on heidän analysoimissaan viljavuusnäytteissä ollut alle 4 prosenttia vuosina 2016–2020. Virallinen tieto on, että turvemaita on nelinkertaisesti.

Maakunnallisesti turvepeltojen osuus vaihteli 0,2–21 prosenttiin.

Saksa ja Halonen luottavat omiin tuloksiinsa. Saksa arvelee, että virallinen arvio on vuosien takaa. Turvemaita on siirtynyt multamaiksi, kun turvekerros on ohentunut ja ehkä hävinnyt kokonaan, jolloin pellosta on tullut kivennäismaata.

Pelto luokitellaan turvemaaksi, kun orgaanisen aineen osuus on vähintään 40 prosenttia.