Tiede & tekniikka

Ydinkokeet katkaisivat aikakauden, joka olisi voinut jatkua vielä 50 000 vuotta – maapallolla eletään nyt ihmisen ehdoilla ja se vaikuttaa koko planeettaan

Ihminen vaikuttaa maapalloon yhtä voimakkaasti kuin tulivuoret ja asteroidit. Ihmisen aikakaudella koko planeetan toiminta on muuttunut.
Heta-Linnea Kovanen
Ihmisen toimet ovat vaikuttaneet planeettaan kauan. Tutkijat pohtivat, olemmeko aina olleet merkittävä luonnonvoima.

Viime vuosisadan puolivälissä tehdyt ydinkokeet näkyvät yhä Grönlannin napajäässä. Ihmisen jättämä pysyvä jälki kertoo maapallon uudesta aikakaudesta, antroposeenista.

Ihmisen mukaan nimetty aika­kausi tarkoittaa, että toimemme vaikuttavat koko planeetan kiertoon. Seuraukset näkyvät muun muassa ydinlaskeumina, muuttuvana ilmastona ja luonnon monimuotoisuuden köyhtymisenä.

Edellisestä jääkaudesta alkanut maapallon aikakausi, holoseeni, olisi voinut jatkua arviolta 50 000 vuotta. Ilmasto olisi vakaa ja ihminen vaikuttaisi planeettaan vain vähän.

Nykyisen elämäntapamme hinta on, että ihmisestä on tullut merkittävä luonnonvoima. Olemme verrattavissa tulivuoriin tai asteroideihin.

Ajatus antroposeenista on lähtöisin maapallojärjestelmätieteestä. Se tutkii planeetan toimintaa kokonaisuutena. Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, milloin ihmisen aikakausi alkoi.

Se saattoi tapahtua 8 000 vuotta sitten. Jääkauden jälkeen mammutit ja monet muut suuret maanisäkkäät kuolivat sukupuuttoon, osin ihmisen toimien seurauksena.

Tai sitten antroposeeni alkoi 70 vuotta sitten. Silloin alkoi suuri kiihdytys, talouskasvu, joka perustui luonnonvarojen suunnattomaan ylikulutukseen.

Alkuhetki riippuu siitä, keneltä kysytään.

Tero Toivanen on erotellut kollegoineen antroposeenista käytävän keskustelun geologiseen, biologiseen, sosiaaliseen ja humanistiseen. Hän tutkii suomalaisessa Bios-tutkimusyksikössä ympäristökysymyksiä poliittisen taloustieteen ja historian näkökulmasta.

Väittely antroposeenista onkin karannut maapallojärjestelmän tutkijoiden pöydistä. Siitä on tullut monitieteinen keskustelu, joka yhdistää harvinaisella tavalla luonnontieteet ja ihmistieteet.

”Antroposeeni on hyvä käsite, sillä kokoaa suhteellisen hyvin yhteen nykyisten ympäristöongelmien vyyhdin”, Toivanen sanoo.

Ihmisen vaikutuksia maapallolla voi tarkastella monesta näkökulmasta ja tieteenalat ottavat huomioon eri asioita.

Geologeja kiinnostaa ihmisen vaikutus maankamaran toimintaan, esimerkiksi maanpinnan kerrostumiin. Tutkijat pohtivat, millaisia kerrostumia ihminen jättää. Betoni, muovi, radio­aktiiviset laskeumat tai kanan luut voidaan havaita vielä vuosi­tuhansien kuluttua merkkinä tästä ajasta.

Biologeja taas kiinnostaa, miten antroposeeni muuttaa elämään maapallolla. Tutkimuskohde voi olla esimerkiksi ihmisen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Yksi antroposeeniin liittyvistä ilmiöistä on elonkirjon raju köyhtyminen. Jos vaa’alle laitettaisiin maapallon kaikki yli 40-kiloiset eläimet – ihmiset mukaan lukien – yhteenlasketusta elopainosta kolme prosenttia olisi villieläimiä ja 97 prosenttia ihmisiä ja karjaa.

Yhteiskuntatieteiden näkökulmasta ihmisen ja luonnon suhde ei kuitenkaan ole yhtä suoraviivainen kuin luonnontieteissä ajatellaan. Ihmisten välisillä suhteilla on myös väliä. Alan kentältä on noussut esimerkiksi kritiikki antroposeenin alkuhetken sijoittamisesta 1950-luvulle. Silloin jää huomaamatta, miten teollinen vallankumous tai löytöretket ovat muovanneet planeettaa.

Yhteiskuntatieteilijät voivat kysyä, miten esimerkiksi markkinatalous, sodat tai turismi ovat vaikuttaneet luonnonvarojen käyttöön.

Humanistit ovat kiinnostuneita antroposeenin saamista tulkinnoista. Miten ihmiset itse näkevät, kokevat ja tulkitsevat elämän ihmisen pyörittämällä maapallolla. Tutkimuskohteen voi olla esimerkiksi luonnon­katastrofeja ja maapallon tulevaisuutta käsittelevä kuvataide tai kirjallisuus.

Tieteenalojen näkökulmien eroista huolimatta keskustelua määrittävät kaksi oleellista kysymystä: miten ihminen muuttaa maapallon toimintaa ja milloin ihminen on alkanut muuttaa maapallon toimintaa?

Kysymykset ovat äärimmäisen mutkikkaita.

Ihmistoiminta vaikuttaa esimerkiksi siihen, minkä verran vettä maapallolla kiertää. Vuonna 2016 tehdyssä tutkimuksessa osoitettiin, että peltojen kastelun lisääminen Intiassa vaikuttaa vuotuisiin sademääriin Itä-Afrikassa.

Yhä syvemmälle poratut kaivot lisäävät maapallon luontaiseen kiertoon vettä, joka ei muuten olisi siellä. Ylimääräinen vesi vaikuttaa sademääriin myös tuhansien kilometrien päässä kastelluista pelloista. Jos Intiassa tehostetaan kastelujärjestelmiä, viljelmiltä haihtuu vähemmän vettä. Silloin sademäärät Itä-Afrikassa vähenevät ja paikalliset yhteisöt joutuvat kamppailemaan pahenevan kuivuuden kanssa.

Lisäämällä ja poistamalla järjestelmän kierrosta jotain ihminen järkyttää planeetan tasa­painoista toimintaa. Missä ja milloin tämä alkoi?

Vaihtoehtoja on useita. Metsästäjä-keräilijän asettuminen maata viljeleväksi lajiksi tuhansia vuosia sitten tarkoitti metsien hakkuita ja maanmuokkausta. Vaikutukset voidaan nähdä yhä maapallon ilmastohistoriassa.

Antroposeeni saattoi alkaa myös löytöretkistä. Euroopan ja Amerikkojen väliä purjehtineet laivastot kuljettivat uusia kasvi- ja eläinlajeja sekä sairauksia Atlantin yli. Ihmiselle hyödylliset lajit voittivat elintilaa molemmilla mantereilla.

Teollinen vallankumous ja 1700-luvulla alkanut markkina- ja fossiilitalouden kasvu on mahdollinen ja uskottava ihmisen aikakauden synnyinparahdus. Teollinen vallankumous ei tarkoittanut ainoastaan tuottavuuden ilmiömäistä kasvua. Vuosina 1750–1850 maapallon väliluku lähes kaksinkertaistui. Vastaavaa ei ollut nähty koskaan aikaisemmin ihmisen historiassa. Samoihin aikoihin siirtomaavalta köyhdytti alusmaiden lajistoa, kun valtavia maa-alueita raivattiin sokeri-, kahvi-, tee- ja banaani­viljelmiksi.

Ihmisen vaikutus planeettajärjestelmään huipentuu toista maailmansotaa seuranneeseen suureen kiihdytykseen, jota leimasi huimaava talouden ja kulutuksen kasvu.

Miksi sitten on väliä, milloin ihmisen aikakausi alkoi?

”Jos ihminen on ollut merkittävä geologinen voima 8 000 vuotta, paljon ei ole tehtävissä. Voimme vain todeta ihmisen olevan lajina haitallinen. Mutta jos ihmisestä on tullut geologinen voima myöhemmin, siihen ovat syynä tietyt yhteiskunnalliset kehityskulut. Niitä on mahdollista muuttaa,” Tero Toivanen sanoo.

Geologista antroposeenia tutkinut työryhmä arvioi vuonna 2016, että ihmisestä tuli merkittävä luonnonvoima viime vuosi­sadan puolivälissä. Lopullista päätöstä uuden aikakauden eli geologisen epookin julistamisesta ei ole kuitenkaan vielä tehty. Osa kerrostumista tutkivista stratigrafeista on syyttänyt ajatusta uudesta aikakaudesta hätiköidyksi.

Kun maapallon aikakausia arvioidaan kerrostumien perusteella, ajallinen heitto voi olla 50 000 vuoden luokkaa. Virhemarginaali on niin suuri, että jokainen ihmissivilisaatio mahtuu sen sisään.

Stratigrafit koettavat selvittää, mikä ihmisen jättämistä jäljistä voitaisiin nähdä vielä tuhansien tai miljoonien vuosien päästä. Heille se on oleellinen asia uuden aikakauden määrittämisessä.

Maapallojärjestelmätieteen tutkijat ovat kuitenkin vakuuttuneita, että ihmisen vaikutus maapalloon on jo peruuttamaton.

”Siksi tilanteesta ei pitäisi puhua kriisinä. Sanana kriisi olettaa, että olisi mahdollista palata sitä edeltäneeseen aikaan”, Toivanen huomauttaa.

Maapallon ei toimi enää samalla tavalla, kuin se on toiminut koko ihmisen tunteman historian ajan. Elämme siirtymä­aikaa, jota määrittää epävarmuus. Kukaan ei osaa sanoa miltä planeetta näyttää, kun se joskus taas saavuttaa tasa­painoisen tilan.

Lue lisää

Suojelualueet auttavat vesilintuja siirtymään pohjoisemmaksi ilmastonmuutoksen jaloista

Ostoksissa vertailtava myös vastuullisuutta

"Olemme ehdoin tahdoin tuhoisia" – YK: Luonnonkatastrofien määrä liki tuplaantunut, ilmastonmuutos pääsyyllinen

Maaseudun autoilija kaipaa reiluutta