Menot kannattaa ilmoittaa, vaikka tuloja ei olisi

Pekka Fali Kuva: Viestilehtien arkisto

Metsätalouden menot ilmoitetaan verolomakkeella joka vuosi. Jos tuloja ei ole, verottaja ottaa menot huomioon alentavana tekijänä metsänomistajan muussa verotuksessa.

Metsätalouden vähennyskelpoisia menoja ei ole yksilöity tai luetteloitu.

Pääperiaate on, että kaikki puun tuottamisesta ja korjuusta aiheutuneet menot ovat vähennyskelpoisia.

Metsätalouden menoiksi ei kirjata metsätalouden tuotantopanosten hintojen sisältämiä arvonlisäveroja siltä ajalta, jona metsänomistaja on ollut arvonlisäverovelvollinen.

Sen sijaan metsänomistaja, joka ei ole arvonlisäverovelvollinen, vähentää arvonlisäverot metsätaloutensa menoina.

Metsätalouden menojen on perustuttava tositteisiin. Jos jostakin menoerästä on jäänyt tosite saamatta maksun vastaanottajalta, kannattaa se pyytää vielä jälkikäteen.

Tositteeksi käy myös metsänomistajan muistiinpanoihinsa laatima oma selvitys, jos kysymyksessä on vähäinen menoerä.

Joistakin kuluista ei ole sellaista tositetta, joissa metsätalouden osuus olisi eriteltynä.

Tällöin metsänomistajan on laadittava muistiinpanoihin selvitys metsätalouden osuudesta.

Näin kannattaa toimia esimerkiksi puhelinkulujen kirjaamisessa.

Menojen kirjauksessa on muistettava, että ennen vuotta 2014 maksettuja menoja, jotka ovat jääneet kirjaamatta menoihin aikaisempina vuosina, ei ilmoiteta menoiksi vuoden 2014 tai myöhemmässä verotuksessa. Niistä on tehtävä verotuksen oikaisuvaatimus.

Metsätalouden töihin pysyvästi ja tilapäisesti palkatusta työvoimasta aiheutuneet menot saa vähentää lomakkeen kohdassa 7.1.

Muistiinpanoissa palkkausmenot kirjataan omaan sarakkeeseensa.

Rahapalkan lisäksi vähennyskelpoisia menoja ovat työnantajan sosiaaliturvamaksut ja työsuhteeseen liittyvät vakuutusmaksut, esimerkiksi työeläke-, tapaturma-, työttömyys- ja ryhmähenkivakuutusmaksut.

Menoiksi kirjataan myös työntekijälle luontoisetuina annettujen etuisuuksien hankkimisesta aiheutuneet menot. Tällaisia ovat esimerkiksi ateriakustannukset.

Palkkausmenoihin kirjataan myös kuolinpesän ja yhtymän osakkailleen matkalaskua vastaan maksamat matkakorvaukset. Lisäksi ne on ilmoitettava työnantajan vuosi-ilmoituksella.

Itsenäiselle yrittäjälle ja metsänhoitoyhdistykselle maksetut korvaukset vähennetään metsätalouden muina menoina verolomakkeen kohdassa 7.3.

Metsänomistaja saa vähentää puun myyntituloverotuksessa puun tuottamiseen ja korjuuseen liittyvät matkakulut lomakkeen kohdassa 7.2.

Kulujen vähentämiselle ei ole ylärajaa. Ei ole myöskään määritelty, millä kulkuneuvolla matkat on tehtävä.

Muistiinpanoissa matkakulut kirjataan omaan sarakkeeseensa. Jos matkoja on paljon, on selkeintä pitää erillistä ajopäiväkirjaa. Muistiinpanoista on ilmettävä kilometrimäärän ja kulkuneuvon lisäksi matkan kohde ja tarkoitus.

Matkan tarkoitus kannattaa selvittää muistiinpanoissa mahdollisimman tarkasti. Jos kysymyksessä on esimerkiksi istutus tai taimikonhoito, merkitään muistiinpanoihin päiväkohtainen työsuoritus ja käyntikerrat. Jos työ on vaatinut tavanomaista useamman käynnin kohteella, on sekin syytä perustella muistiinpanoissa.

Matkakulujen vähentämisperusteeksi ei siten riitä pelkästään se, että on käyty metsätilalla. Muistiinpanoissa on osoitettava, että käynti on ollut tarpeen metsänhoito- ja hallintotyön kannalta. Tämä ei kuitenkaan edellytä jokaiselta käynniltä näkyvää työsuoritusta.

Pelkkä metsän kunnon tarkistaminen, varsinkin lumisen talven tai myrskyn jälkeen, on vähennyskelpoinen matka.

Omaa autoa käytettäessä menoina voidaan kirjata 0,25 euroa kilometriä kohden. Kilometrikohtainen meno voi olla suurempikin, jos metsänomistaja näyttää sen toteen auton menoselvityksellä.

Yleisillä kulkuneuvoilla tehdyistä matkoista merkitään menoiksi matkaliput.

Matkaliput on liitettävä muistiinpanojen tositteisiin.

Jos metsänomistaja joutuu yöpymään tehdessään metsätalouden vähennyskelpoisia matkoja, hän voi kirjata yöpymiskulut matkakuluihin tositteiden mukaisesti.

Metsätilalle suuntautuvista matkoista ei voi vähentää yrittäjäpäivärahaa. Sen sijaan muualle, esimerkiksi messu- ja koulutustapahtumaan, suuntautuvasta matkasta päivärahan saa vähentää.

Silloin edellytetään, että matkan kesto on vähintään 6 tuntia ja matka yhteen suuntaan yli 15 kilometriä kotoa.

Päiväraha on yli 6 tunnin matkasta 12 euroa ja yli 10 tunnin matkasta 24 euroa.

Kuolinpesän ja yhtymän osakkaalle aiheutuneet matkakulut saa vähentää kuolinpesän tai yhtymän verotuksessa oman auton käytön mukaisesti 0,25 euroa kilometriä kohden.

Henkilökohtaisessa verotuksessaan osakkaat eivät voi vähennystä tehdä.

Vaihtoehtoisesti osakkaan matkakulut voidaan maksaa muistiinpanoihin liitettävän matkalaskun perusteella.

Osakkaat voivat sopia keskenään kilometrikohtaisen korvauksen, mutta yleensä ei kannata ylittää verohallinnon päätöksen mukaista korkeinta kilometrikorvausta, joka on 0,45 euroa kilometriltä.

Matkalaskua vastaan osakkaille maksetut korvaukset ilmoitetaan metsätalouden verotuksessa palkkausmenoina kohdassa 7.1. Maksajan on tehtävä niistä työnantajan vuosi-ilmoitus.

Kuolinpesän osakkaalle maksetut matkakulut ovat hänelle verovapaata tuloa, kun korvaus on enintään 0,45 euroa kilometriltä.

Sen sijaan yhtymän osakkaalle maksetut matkakorvaukset ovat hänelle verovapaata tuloa vain siinä tapauksessa, että matka suuntautuu muualle kuin metsätilalle.

Kodin ja metsän välisistä matkoista yhtymän osakkaalle maksetut matkakorvaukset ovat saajan henkilökohtaista tuloa ja hän ilmoittaa ne esitäytetyllä veroilmoituksellaan.

Suurin osa metsätalouden menoista vähennetään kohdassa 7.3: Muut vuosimenot.

MT

Raivaussahakurssit, metsämessujen pääsymaksut ja toimistomenot ovat verovähennyskelpoisia menoja. Tositteet on

talletettava kirjanpitoon.

Avaa artikkelin PDF