Kuka vei lapseni?
Mary Higgins Clarkin romaaneissa rikoksen kohteeksi voi päätyä kuka tahansa kunniallinen kansalainen: nuori äiti, pappi, lapsi tai vanhus.
Motiivi tapaa olla kauna, himo tai raha. Tai sitten henkilö sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan ja on sen seurauksena uhka pahikselle.
Tällä kertaa vainon kohde on menestyvä sisustussuunnittelija Zan, jonka kolmevuotias poika siepattiin lapsenhoitajalta pari vuotta aiemmin. Zanin tilitä katoaa rahaa ja maksukortilla tehdään ostoksia.
Esiintyykö joku Zanina, vai onko hän itse sekoamassa? Ilmaantuu todisteita, joitten perusteella häntä voi pitää syyllisenä jopa poikansa katoamiseen.
Lainasin Mary Higgins Clarkin edellisen teoksen Perinnön varjo (suomennettu 2011) kokeeksi kolmelle tuttavalle, joille tekijä oli ennestään tuntematon.
Romaani oli minulle ensimmäinen suomennos: jäin kaipaamaan alkukielen antamia mielikuvia. Mutta kukin uusista lukijoista kertoi ahmaisseensa kirjan miltei yhdeltä istumalta.
Voin siis sanoa, että kirjailijan kiitollinen kohderyhmä on naiset, jotka eivät pidä kovista dekkareista, mutta eivät lue hömppäviihdettäkään.
Higgins Clark kuvaa henkilöitään empatialla, heidän tunteisiinsa voi samaistua. Toisaalta tarinoitten pahuus tapaa jäädä yksiulotteiseksi, joten kirjat päästävät loppuratkaisun jälkeen otteestaan. Henkilöt eivät jää askarruttamaan.
Higgins Clarkin esikoisteos Missä lapset ovat (1974) oli heti menestys. Uutuudessa voi nähdä samantapaisia teemoja, mutta kirjailijasta on tullut iän myötä armollisempi. Juoni kyllä tarraa otteeseensa entiseen malliin.
Tällä kertaa asioita selvittelemässä on poliisien ohella muutamista aiemmistakin teoksista tuttu lottovoitolla rikastunut siivooja, yksityisetsivä Alvirah Meehan. Häntä voi pitää Agatha Christien neiti Marplen rinnakkaishahmona. Viihdyttävän teoksen suomennoskin sujuu.
ANELMA JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Mary Higgins Clark: Yksin vain. Suom. Henna Kaarakainen.
355 sivua. Tammi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
