Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Maanjäristyksetkin voivat vaikuttaa maapallon pyörimisnopeuteen: Näin paljon tietoa tarvitaan almanakan laatimiseen

    Meidän länsimainen ajanlaskumme perustuu siihen, että Maa kiertää Auringon noin vuoden aikana.
    Helsingin yliopiston observatoriomuseossa voi muun muassa tutustua oman aurinkokuntamme ilmiöihin, esittelee Asko Palviainen.
    Helsingin yliopiston observatoriomuseossa voi muun muassa tutustua oman aurinkokuntamme ilmiöihin, esittelee Asko Palviainen. Kuva: Kalle Keskinen

    Seuraamme vuoden etenemistä almanakasta. Siihen on kirjattu kuukaudet, viikot ja päivät sekä Auringon, Kuun ja aurinkokunnan Maahan näkyvien planeettojen kierrot nousu- ja laskuaikoineen. Kalenterissa seurataan myös Kuun kierron vaiheita ja vuoteen sisältyviä auringon- ja kuunpimennyksiä.

    Suomessa kalenteriin liittyvästä laskennasta huolehtii Helsingin yliopiston almanakkatoimisto. Tiedot kuuluivat vuoteen 1995 asti Helsingin yliopiston almanakkaoikeuteen, mutta tämä oikeus purettiin ja kalenteritietojen julkaisu vapautui. Vain nimipäivätiedot jäivät yliopistolle tekijänoikeussuojan turvaamina.

    Auringon nousu- ja laskuaikoja voi laskea internetistä löytyvillä ohjelmilla, mutta almanakantekijöillä on käytössä omat, tarkemmat laskentaohjelmansa.

    "Yliopiston almanakkaan lasketut tiedot saattavat poiketa hieman erilaisista taulukoista ja laskentaohjelmista saatavista tiedoista", sanoo kalenterin vuosittaiset tiedot laskeva tähtitieteilijä Asko Palviainen Helsingin yliopiston almanakkatoimistosta.

    Internetin laskentaohjelmat eivät välttämättä ota huomioon kaikkia täsmälliseen Auringon nousuajan laskemiseen tarvittavia tietoja samalla tarkkuudella. Näitä ovat muun muassa ilmakehän vaikutus valon taitekertoimeen ja sään eli lämpötilan, kosteuden ja ilmanpaineen vaikutukset.

    Tarkkojen nousu- ja laskuaikojen määrittäminen vaatii myös hyvän näkyvyyden horisonttiin.

    Nousu- ja laskuajat ilmoitetaan Yliopiston almanakassa minuutin tarkkuudella, mikä Palviaisen mukaan riittää tavalliselle kalenterinkäyttäjälle.

    "Nämä tiedot pystyttäisiin laskemaan sekunnin tarkkuudella."

    Aurinkokunnan taivaankappaleille on laskettavissa havaintopaikkaan suhteutetut nousu- ja laskuajat.

    "Tähän tarvitaan Maan ja kyseisen planeetan radat. Nämä yhdistämällä voidaan laskea esimerkiksi Jupiterin nousu- ja laskuajat."

    Kuuhun liittyy Palviaisen mukaan sen läheiseen sijaintiin liittyvä ongelma.

    "Nousu- ja laskuaikoja voidaan laskea Maan keskipisteen mukaan, mutta havainnon tekijä onkin Maan pinnalla. Nykyään tämä on helppoa ottaa huomioon, kun on tietokoneohjelmat, joille annetaan havaintopaikan koordinaatit."

    Palviainen huomauttaa, että laskentaohjelmissa on poikkeamia muun muassa koordinaattien tai säätietojen suhteen.

    "Erojen ei tarvitse olla isoja, kun nousu- ja laskuaikoihin tulee jo minuutin ero."

    "Harvoin laskentaohjelmissa on suoranaisia virheitä, mutta siellä voi olla eri tekijöitä yksittäiselle paikalle arvoja laskettaessa. Voi myös olla, että yksittäisiä tekijöitä, kuten sään vaikutuksia, on otettu eri tavalla huomioon. Eri ohjelmat saavat siten erilaiset tulokset", Palviainen miettii.

    "Kun lasketaan Kuun vaiheiden ajankohtia, ohjelmat käyttävät valmiita taulukoita ja näitä verrataan. Jos on paljon poikkeamia, katsotaan, mitkä lähteet antavat samanlaiset arvot, ja käytetään niitä. Ei lähdetä siitä, että yksi lähde on oikein."

    "Kaikkien planeettojen radat muuttuvat pikkuhiljaa, mutta yksittäisen vuoden arvojen laskennassa se ei vaikuta."

    Maapallon pyörimisliikkeeseen vaikuttaa useita tekijöitä. Ajanlasku täsmäytetään lisäämällä tai poistamalla karkaussekunteja.

    "Niitä voidaan lisätä puolen vuoden välein tai sitten ei lisätä. Sitä ei voi etukäteen arvioida taulukoihin, vaan verrataan tapahtuneeseen jälkikäteen", Palviainen sanoo. "Esimerkiksi ilmaston ja merien lämpötilan vaikutukset huomataan jälkikäteen."

    Tyypillistä on, että maapallon pyörimisliike hidastuu, ja karkaussekunteja pitää lisätä. Poikkeuksellisesti vuoden 2004 Intian valtameren maanjäristys nopeutti Maan pyörimistä.

    Almanakassa on monenlaista tähtitieteellistä tietoa. Merkittävistä Suomessa näkyvistä auringon- ja kuunpimennyksistä kerrotaan Yliopiston almanakan kannessa. Pimennystieto oli jo ensimmäisen, vuonna 1705 ilmestyneen suomenkielisen almanakan kannessa.

    Ensi vuonna elokuussa nähdään Utsjoella osittainen auringonpimennys. Täydellinen kuunpimennys nähdään kahdesti, tammikuussa Utsjoella ja heinäkuussa Helsingissä.

    "Pimennyksestä kerrotaan sen almanakkapaikkakunnan mukaan, missä se näkyy parhaiten."

    Almanakassa on vuosittain toistuvaa tietoa, mutta artikkelit vaihtuvat. Vuoden 2018 artikkelissa perehdytään suomalaisen demokratian kehitykseen vuoden 1918 sisällissodan jälkeen.

    "Almanakan runko on aina sama, mutta vuosittain tarkastetaan, koska ilmiöt tarkalleen tapahtuvat. Esimerkiksi koska Aurinko nousee Nuorgamissa, eikä enää laske, kun mennään kesää kohti."

    Myös hämärän kestot lasketaan ja Eläinradalla siirtyminen tähtikuviosta toiseen.

    "Auringon etelässäolo lasketaan viiden päivän välein. Oulussa Aurinko on 5 astetta ja Utsjoella 10 astetta alempana kuin Helsingissä."

    Kuun nousu- ja laskuajat lasketaan almanakkaan joka päiväksi kolmelle paikkakunnalle: Helsinkiin, Ouluun ja Utsjoelle.

    Kirkolliset juhlapyhät tulevat kalenteriin evankeliumikirjoista.

    Kalenterisivujen tietomäärä rajautuu tilan mukaan. Suuria muutoksia ei vuosittain tehdä.

    Nimipäiviä uudistetaan viiden vuoden välein. Ensi vuonna päätetään vuosien 2020–2024 nimipäivät.

    Niin sanotut myrskynmerkit merkittiin alun perin selväkielisinä. Kun tila loppui, ne muutettiin symboleiksi, jotka kansan mielestä näyttivät kummallisilta.

    "Esimerkiksi Merkuriuksen merkki tietää kansan mukaan tuulia ja myrskyjä", Palviainen mainitsee.

    "Viimeisin muutos myrskynmerkkeihin tuli, kun Eläinradan nousevat ja laskevat solmut suhteessa Kuun ratatasoon lisättiin symbolien joukkoon."

    Ensi vuoden Yliopiston almanakasta löytyvät paitsi oma kalenterimme myös ortodoksisen kirkon juhlat sekä juutalaisen ja islamilaisen kalenterin keskeiset merkkipäivät.

    "Islamilainen kalenteri perustuu havaintoihin. Kuukausi alkaa, kun kaksi henkilöä näkee Kuun sirpin iltataivaalla", kertoo Palviainen. "Almanakassa juutalainen ja islamilainen kalenteri perustuvat laskentaan."

    Helsingin yliopiston almanakkatoimistossa valmistellaan parhaillaan vuoden 2019 almanakkaa, joka jo on pitkälti valmiina.

    Myös painettujen kalenterien tekijät ovat hyvissä ajoin liikkeellä ja tilaavat vuotta 2019 koskevia aineistoja näinä aikoina.

    "Suurin urakka on keväisin, kun julkaisijat haluavat saada materiaalit valmiiksi syksyllä julkaistaviin kalentereihin", Palviainen kertoo.

    Almanakkatietoa

    Ajanlasku tarkoittaa ajan pidempien yksiköiden kuten kuukausien ja vuosien muodostamaa järjestelmää.

    Vuorokautta lyhemmät yksiköt eli tunnit, minuutit ja sekunnit kuuluvat ajan mittaamisen alaan.

    Kalenteri-sana tulee roomalaisilta sanasta calendae ja tarkoittaa kuukauden ensimmäistä päivää. Calendarium on merkinnyt tilikirjaa. Kalendaario tarkoittaa kalenterin tai almanakan varsinaista kalenteriosaa.

    Almanakka-sana tulee tiettävästi arabian säätä tarkoittavasta sanasta almanach, Sana merkitsi kamelien levähdyspaikkaa, jossa vaihdettiin tietoja muun muassa matkareitin säästä.

    Nykykalenterien vuoden vaihtumisen ajankohta juontuu roomalaisilta 150 vuotta ennen ajanlaskun alkua, jolloin konsulien virkakausi siirtyi alkamaan tammikuusta.

    Suomessa tammikuusta tuli vuoden aloituskuukausi Ruotsi-Suomen aikaan, ja se liittyi kirjanpitovuoden alkamiseen.

    Luterilaisten kirkkovuosi alkaa 1. adventista ja ortodokseilla 1. syyskuuta.

    Almanakan niin sanottuja myrskynmerkkejä ovat muun muassa planeetoista käytetyt symbolit.

    Almanakkajuttu on kuvattu Helsingin yliopiston almanakkatoimistossa ja yliopiston observatoriomuseossa.