Yhtiömuoto helpottaa maatilan spv-kauppaa
Tyypillinen maatalous on yksityisliike. Sukupolvenvaihdos tehdään 20–30 vuoden välein.
Kyse on peltojen, metsän, rakennusten, karjan, tukioikeuksien, koneiden kaupasta. Vanha yrittäjä lopettaa ja uusi aloittaa tilanpidon.
Toimenpide on raju: koko tilan bruttoarvo rahoitetaan uudelleen. Myyjä maksaa omat velkansa ja ostaja ottaa uuden velan. Rahoituksen ja vakuuksien näkökulmasta toimenpide on kallis ja haastava.
Vaikka tavallisesti
TVL 48.3 § keventää myyjän veroseuraamusta, hän maksaa luovutuksesta yleensä merkittävästi veroa. Kauppaan liittyy myös ostajalle neljän prosentin varainsiirtovero.
Jos rahoitus tapahtuu korkotukiluotolla, varainsiirtoveroa ei mene. Veron määrä kuitenkin vähennetään korkotuesta. Näin vero joka tapauksessa rasittaa järjestelyä.
Koska ostaja joutuu rahoittamaan koko tilan bruttoarvon uudelleen, hänen taloutensa on vuosia tiukoilla. Toimenpidettä rasittaa myös epävarmuus tulevaisuudesta ja toimialan kannattavuudesta.
Usein tehokkuuden vaatimukset edellyttäisivät samalla toiminnan laajentamista ja investointeja.
Spv-järjestelyn jälkeen tila on velkainen. Jotta velka pystytään maksamaan, tilan on pystyttävä tekemään kovaa tulosta. Siitä seuraa kohtuuttoman korkea veroaste ja tämä entisestään kiristää taloutta.
Maatilan spv-kaupat tyhjäävät tilan kassan verottajalle ja pankille aina parinkymmenen vuoden välein.
Yhtiömuotoisen maatilan sukupolvenvaihdos olisi huomattavasti helpompi toteuttaa. Kaupan kohteena olisi henkilöyhtiön yhtiöosuus tai Oy:n osakkeet.
Yhtiö omistaa kaikki tuotantovälineet, ja sillä on valmiina toiminnan rahoittamiseksi otetut velat. Kauppa tapahtuu varojen ja velkojen erotusten nettoarvolla, joten kauppahinta on pienempi. Yhtiömuotoisena myös vaiheittainen omistajanvaihdos on hyvin mahdollinen.
Yhtiöosuudesta ei mene varainsiirtoveroa lainkaan, osakkeista menee 1,6 prosenttia. Kauppaa ei tarvitse tehdä kiinteistökaupan muodossa, eikä lainhuutoja tarvitse uudelleen hakea.
Useimmissa tapauksissa TVL 48.3 §:n perusteella myyjä välttyisi kokonaan veroseuraamuksilta. Ostajan kannalta toiminnan jatkaminen olisi taloudellisesti helpompaa.
Esimerkiksi velan maksu on paremmin mahdollista, jos verokanta on 20 prosentin yhteisövero kuin lähes 50 prosentin ansiotulovero. Etuja voisi luetella runsaasti.
Yhtiömuotoinen maatila olisi spv-järjestelyssä ja myös toiminnassa parempi. Ongelma on, että tilat ovat yksityisliikkeitä. Yritysmuoto olisi pitänyt ymmärtää kymmenen vuotta ennen spv-kauppaa muuttaa yhtiömuotoon.
TVL 24§ säätelee yritysmuodon muutoksia. Yksityisliike kyllä voidaan muuttaa niin sanotusti veroneutraalisti yhtiömuotoon.
Tällöin kuitenkin vanha yrittäjähistoria nollaantuu ja yritys katsotaan uudeksi yritykseksi.
Tästä seuraa, että myyjän luovutusvoiton huojennussääntöä ei voida enää soveltaa. Muodonmuutos myös johtaa neljän prosentin varainsiirtoveron maksuun.
Olen eri foorumeilla esittänyt, että yli 10 vuotta toiminut yksityisliike tulee voida muuttaa yhtiömuotoiseksi ilman, että se verotuksessa katsotaan uudeksi yritykseksi. Samoin olen ehdottanut, että TVL24 §, 48.3 §:n ja PerVL 55 §:n tarkoittamissa yritysjärjestelyissä ei varainsiirtoveroa tulisi periä.
Näillä muutoksilla maatilojen ja muidenkin yksityisliikkeiden sukupolvenvaihdokset ja yrityskaupat voitaisiin toteuttaa. Tämä on oikeudenmukaisuuskysymys. Parannukset olisivat myös kansantaloudelle edullisia.
Juhani Viitala
HTM-tilintarkastaja
Kauhava
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
